Kirje 1905-12-25, Nivala

Nivala jouluna 05 Kyöstini!! ”Eihän se taaskaan mennyt ilman vastarintaa tuo meidän kuusihommamme, sillä emäntä antoi jo aattoaamuna rengeille lahjat. Kuitenkin hän lupasi viimein, että saamme palvelijat kutsua kuuselle, emäntä ei näyttäytynyt. Pääsin kirkkoon, jossa myöskin rukoilimme teille yksimielisyyttä ja rauhaa.On niin kumma tuo Wieno, jos vähänkin vain näkee, että olen surullisempi, tulee hän heti luokseni ja sanoo, kyllä Neeno hoitaa äitiä, isä on mennyt Helsinkiin, nyt on äiti sairas. Neeno ottaa syliin ja hoitaa. Äitillä on ikävä isää, isä tulee kotiin ja antaa omenoita, pankaa äiti suu nauruun ja niin kauan hän puhuu ja lavertelee, että nauran ja hän on iloinen aivan suutelee ja hyväilee. Minusta tämä kaikki on niin kummaa ja outoa, etten ensin uskonut, miten lapsi voipi niin pian kehittyä ja varmaan tiedän, ettei kukaan muu ole hänelle semmoista puhunut ja neuvonut kuin sinä lähtiessäsi. Luultavasti hän painoi kaikki niin mieleensä. Jumala häntä johdattaa. Hän on Jumalan lähetti. Illalla hän sanoo pankaa äiti Neenon käsivarrelle nukkumaan, siinä on niin pehmoinen. Hän koettaa aivan hyvittää, kun isä on pois. Hyvästi Jumala suojatkoon isää sitä pyydämme aina yhdessä. Eukkosi ja pikku tyttösi”