Rakkahin Kyöstini! Älä säikähdä, ei nyt mitään erinomaista ole tapahtunut. Vaan muuten vain tekee mieleni sinulle kirjoittaa, koska sinä et ole kirjoittanut vaikka kuinka hartaasti olisi odottanut. Suo anteeksi, kun tämmöistä pyydän. Tietysti ei sinulla ole aikaa ethän muutoin viitsisi meitä kiusata. Kuulehan, kun en saa öisin unta. Tuskin olen yhtään rauhallista yötä nukkunut sitten, kun lähdit. Tosin on Wienommekin toisinaan häirinnyt. Vaan muutoin herään 1/2 2 sitten en enää saa unta, vaikka kuinka koittais. Vaan sekin ehkä menee ohi, kun kirjoittaisit. Olen koettanut olla Wienolle muistuttamatta sinusta, vaan siitä ei tule mitään. Kenelle sinusta puhuisin, jos ei hänelle. Kun tulemme yhdessä kamariin, tietää Wieno kenestä nyt puhutaan, sillä hän heti sanoo ”isästä”. Hyvä Kyösti älä kiellä minulta sitä ainoaa huvia. Jumala ei suo sen Wienoa vahingoittaa, koska puhun vaan siten että sydämeni tyhjentyisi. Kysyin emännältä haluaisiko hän jotain sanoa sinulle, mutta ei hänellä ollut mitään sanomista. Kun riisuin Wienoa nukkumaan, lauloimme ” ei ole ruuhta rannalla, joka minun isäni kannattais”, sillä Wienokin osaa sen. Silloin sanoi emäntä; ei isä teitä muista, kun ei kirjoita. Kun Jenni näytti niitä lähettämiäsi kuvia sanoi ”isä” oikein iloisella äänellä. Olen taitanut kysyäkin, vieläkö teitä palvelee se sama tyttö? Sitä ”Pikku äitiä”, jota pyysin älä lähetä, sillä luulen sen vahingoittavan nyt. Hyvästi Hellimmät terveiset kaipaavilta omiltasi. Joka aamu lähetämme isälle suukkoset, oletko saanut ne”?