Kirje 1906-3-18

Sunnuntaina 18/3 06 ”Niin jäikin tämä pois postista, sillä Weikko ei päästänyt viemään. Odotin kirjettäsi vaan enpä saanutkaan. Olin miettimässä, että onkohan sinulla niin kiire vai joku muu syynä, kun et kirjoittanut, niin Tyyne tuopi terveisesi, se tuntui hyvin hauskalta. Emännän jalassa on savipuoli?? sanoo sen olevan kipeän ja ajetuksissa. Olemme kehoittaneet häntä lääkäriin vaan sanoi, ettei mene tämän lääkärin luo vaan Ylivieskaan.”Helsinki 18/ 3 06 Rakkaani! ”Nyt tulee isä nuhtelemaan nupukoitansa, kuin ette ole kirjoittaneet minulle. Luulin saapani vastauksen kirjeeseeni jo perjantaina ja kun ei lauantainakaan tullut niin petyinpä toivossani aikalailla.
Kirjoitin rautatieasioista perjantaina Wäänäselle ja lähetin Tyynen kautta teillekin terveiseni, jotka lienette sunnuntaina saaneet. Mitään jokapäiväisyyttä kummempaa ei tänne kuulu, vaikka alkaakin olla entistä ikävämpi, kun ei ole oikein töitä. Tämä on mielestäni ulospäin paha, vaikkei tässä toiselta puolen mitään menetetä, sillä muut työt tulevat helposti valmiiksi siksi, kun tuo suuri asia joutuu, jota jo epävirallisesti käsitellään. Meidän rautatieasia, johon minun suhteeni kansa suurimman toivonsa panee, ei luultavastikaan onnistu, sillä valiokunnassa ei ole sillä nyt rehellistä kannattajaa, ja muuten tullenee teitä nyt niin vähän rakennettavaksi, ettei se oikeudellisessa suhteessa kannattaisi tulla huomioon otetuksi, vaikka olisikin valiokunnassakin kannattaja. Kumminkin kaipaan Knuuttilaa, sillä hän ei sitä asiaa unohtanut koskaan. Kirjoitin Knuuttilalle, jos hän haluaisi tulla avuksi ja myöskin Wäänäselle, että nivalalaiset kustantaisivat hänet. Yritys on kyllä turha, vaan sitten ei tarvitse minua syyttää, kun on tilaisuus koettaa. Ellei Knuuttila tule, niin minusta on yritys aivan turha.
Illalla kävin katsomassa teatterissa ” Regina von Emmerits”. Kappale kuvaa Kustaa Aadolfin taistelua protestanttisuuden puolesta. Siinä on kappale, jossa näytelmä todella kuvaa taidetta. Kun näkee jesuiittamunkin kamalat vehkeet saadakseen viattoman Reginan, ( joka oli onnistuttu saamaan nunnalupauksen) tappamaan G II Adolfin ja siitä johtuvan R. sielun taistelun, kun hän huomasi G II A. jalon siveellisen tarkoituksen, joka tunne hänet pakottikin pelastaman ilmoittamalla juonen Demmenin luona, niin moneen silmään herahtaa kyynel. Kyllä minusta oli se melkein suuriarvoisin, mitä koskaan olen nähnyt. Siinä kuvastui niin kauniisti suomalaissotilaan tunteet, sotilaselämä Reinin rannoilla ym. Kappaleen loppu on myöskin suuri. Regina rukoilee ihmisyyden ja Rooman kirkon puolesta ja uskoo sielläkin autuuden ja kilvoittelijan perivän ja kuolee sielun taisteluiden takia. GII pitää sen jälkeen ihmisyyttä ja vapautta uhkuvan puheen sotilailleen lopettaen, että sitten vasta työ on täytetty, kun on uskon vapaus kaikkialla.
Kirjoittakaapa nyt heti, ellette ole sitä jo tehnyt, sillä haluaisinhan teistä tietoa, kun varsinkin olette vielä hentoja. Sano Jennylle terveisiä, että koettavat tehdä parhaansa juhlien aikana vieraitten etenkin edustajien suhteen ja koettavat saada sinne myös väkeä vanhaa ja nuorta, sillä toivon, että siellä saa oppia kaikki ja että vieraatkin huomaavat, ettei meidän 10 vuotinen työ ole aivan hukkaan mennyt, jospa ei ole kehumisellakaan varaa. Jos nuorisoseuran vuokralaiset työväenyhdistys käyttäytyy jotenkin moitittavasti, niin että sen pyrinnöt loukkaavat niitä siveellisiä harrastuksia, joita nuorisoseura on pyrkinyt noudattamaan, niin sanokoon ns sopimuksen ylös. Tähän yhteiseen kokoukseen olisi syytä koettaa saada myös heitä ym. vähäväkisiä, sillä kyllähän heidän kasvatustaan on paljon laiminlyöty, jospa ei olekaan tilaisuuksia pyrkivällä puuttunut.
Olemme valmistelleet täällä maalaisohjelmaa ja siinä on selvennyt minullekin maanäkökulma. Täällä 6-7 pnä huhtikuuta nuorsuomalaisen puolueen puoluekokous, johon meikäläinenkin yhdistyskin lähettänee 1 edustajan. Asiasta ilmoitetaan aikanaan Niemelälle. Toivon sydämestäni teille kaikille hyvää vointia ja runsasta kehitystä sille pienokaisellekin, joka isästä ei mitään vielä tiedä, lähettää lämpimät tervehdyksensä Isä ”