? Rakkaat omaiseni! Kiitos kirjeistänne. Minulla olikin jo aika ikävä, kun ei tullut lauantaina kirjettä ja kokonaan pettymys, kun saman näin tapahtuvan tiistaina, josta olin edeltäpäin varma. Postinkantaja oli nimittäin erehtynyt eikä jättänyt kirjettä silloinkaan kuin Kalervon?, joten sen sain kotiin tultuani kello 11 illalla.Tänään on meillä kaksi istuntoa, sillä asema on muuttunut sangen vakavaksi tuon sekalaisen komitean asettamisen kautta. Tänään ensimmäisessä suljetussa kokouksessa käsittelemme tuota asiaa ja aiomme lähettää adressin Pietariin ja myöskin iltaistunnossa sen julkisesti esittää ja puhua muutamia valittuja sanoja sen johdosta. Toverini valitsivat minut yhdeksi puhujaksi, sillä täytyy sopia miehistä, ettei panna puuta heinää eväiksi sille. Huolestuneina katsomme, miten asema selvenee, sillä kenraalikuvernööri on jo pannut virkansa tuon kysymyksen menestymisestä riippuvaksi ja luonnollisesti tekee senaatti samoin ja silloin herää kysymys kuka tässä maassa ottaa kontin kantaakseen ja kuka sen voi kunnialla kantaa. Venäjällä näyttää taantumus voittavan alaa ja sen tähden on taas kortilla asiat. Suurin ilo tietysti olisi kansan levottomuus, sillä miehiä ja tykkiä näyttää olevan kyllin, vaan toivottavasti kansa kokonaisuudessaan ymmärtää aseman, ettei mitään sellaista tule tapahtumaan.
Älkää ruvetko pelkäämään mitään siellä käypiä huhuja, sillä kyllä minä annan tietoja, mitä todellista tapahtuu ja sähkötän Kontiolle, jos asema tästä kiristyy. Työväen puuhista en mitään tiedä vaan uskon vaan puolestani pidän varmana, että heilläkin on ymmärrystä olla nyt ihmisittäin tai muuten heidät perii hukka. (Jatkan ensi istunnon jälkeen)”