Kirje 1906-5-15, Helsinki

Rakas Kaisa ja nupukat ym.! Odotin varmana siitä, että olette kirjoittaneet minulle pitkät kotikuulumiset. Kävelin iltapäivän allapäin pahoilla mielin. Odottaissani aion ruveta kirjoittelemaan vastausta ja päiväsinkin jo kirjeeni, vaikka jäikin 15 p:nä siksensä, joten tätä valitusvirttä vetelen 16 p:nä aamulla. Koti on mielessä aina ensimmäisenä ja viimeisenä joka päivä. On niin mukava, kun äidit taluttavat kadulla pieniä palleroisiaan, jotka tekevät lapsuuden viattomia liikkeitä rimpuiluja ja harppoja. Muistutte niin selvästi te aina mieleen. Väliin, kun saa syliinsä semmoisia Wienon kokoisia palleroita, niin on niin hyvä olla. Rouva sanoi eilen, että hän haluaisi nähdä minun kotonani, sillä hän luulee olevan onnen pesän siellä, kun sitä niin aina kaihoan. Enhän voinut muuta kuin myöntää. Ymmärrän hyvin, miksi hän niin puhui. Heillä ei ole lapsia ja silloin on kotoa pois niin paljon. Kunhan paranisi pienemmän nupukkamme kipeä. Minä käyn tänään neuvottelemassa taas Winterin ja jatkan sitten kirjoittamista, kun saavun sieltä ja saan teiltä kirjeen.En saanutkaan odotettua kirjettä eilen, vaan en viitsinyt lähettää tätä postiin, kun tiedän huomenna saapani teiltä vastauksen perjantailliseen kirjeeseeni. Eihän se tosin pitkä aika ole, kun teiltä sain, vaan pitkä on aika odottavalla.
Minä ostin eilen huutokauppakamarista kahden hevosen uuden niittokoneen sangen halvalla hinnalla. Lähetin sen tänään Ylivieskaan Kontiolle, vaan ei sitä tarvitse lähteä sieltä hakemaan, ennen kuin on hyvää aikaa kylvönteon jälkeen. Minä kirjoitin siitä, että tietävät sen korjata asemalta. Sellaisen hinta on vähän yli 300 mk vaan minä sain sen 100 markalla. Pidä se kumminkin omana tietonasi. Niitä oli kaksi. Samoin meitä oli kaksi huutamassa, jotka emme kilpailleet toistemme kanssa.
Tulevalla viikolla tulee se odotettu eduskuntamuutosasia. Älkää välittäkö silloin mitään piiritysuhmailuista eikä muista, sillä päämäärä on niissä, etteivät ne meille pahaa tee missään tapauksessa. Minä puolestani antaisin tulla niin vapaan sen lain, ettei tarvitse ryhtyä korjaamaan, vaan onhan toiselta puolelta varmempi saada se läpi, kun tyytyy vähän vähempään, jonka muuttaminen ei sitten käy niin vaaranalaiseksi kunhan saadaan yksikamarinen eduskunta. Lähden tästä taas keskusteluihin tuosta asiasta.
Tänään näyttää olevan sanomalehdessä, että minä olin pois istunnosta, vaan se oli erehdys, sillä minä käytin useita puheenvuorojakin. Tässä kuun janassa muutamme kortteeria ja tänään kävimme jo tiedustamassa uuden kodin. Se on eräs asianajaja Castren, joka muuttaa perheineen maalle, joten meille jää iso huoneisto omiin nimiin. Etköhän sinäkin tule tänne sinne pienemmän nupukan kanssa käymään kesäkuulla niin täällä tahtovat parantaa sen kipeän. Älä sinä pelkää, jos siinä vähän teräasetta pitää käyttää. Kirjoitapa millainen se nykyään on. Minä sanoin Pennaselle, että 18 päivä toi minulle suuren pettymyksen, sillä olinhan ainakin tänään varma kirjeen saannista ja istuin kuin pyhättö odottamassa kirjeluukun napsahdusta, vaan kaikki meni turhaan. En voi kuitenkaan olla tätä panematta postiin, jotta sunnuntaikuulumiseksi saatte tämän. Lienette viime pyhänä saaneet kirjeen ja 100 mk, jonka lähetin. Minä pelkäsin jo, että se on joutunut hukkaan, kun ette ole vastannut. Minun luonani istuu vieraita pohjanmaalta, joten jätän kirjoittamisen tällä kertaa. Hyvästi. Hellimmät terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”