Kirje 1907-9-4, Nivala

Rakas Kyösti!! Kiitos kirjeestäsi. Maanantaina oli täälläkin ankara myrsky, vaan jäitä ei tullut vain muutama lumen hiutale veden mukana ja ilma oli niin kylmää, että eläimet täytyi sulkea huoneisiin. Tänään on taas tullut vettä aivan tarpeiksi asti, eikä ole voinut olla pellolla.5. pnä Nyt on ilma selkeän näköinen. Aikovat mennä kauraa niittämään. Junnu sanoi, ettei sitä voi koneella, kun on niin laossa. Älä huolehdi minua, sillä olen kovin hyvin voipa enkä vielä mitään erinomaisempaa tunne itsessäni, sehän tuo vähän kummastuttaa. Kätilö on luvannut tulla viivyttelemättä kotiin, sillä on sanonut säälivänsä, kun olen yksin. Raudaskosken setäkin eilen kyseli ja pyysi sinne ilmoittamaan.
Jennyn kanssa tuumasimme, että Ida Koski otetaan meitä hoitamaan. Hän on valpas ja tottunut. Olihan Mattilan emäntääkin hoitamassa. Äitikin kuuluu olevan sairaana. Jos Jumala olisi niin määrännyt, että minä jätän teidät, niin ethän sinäkään voisi sitä estää ja olethan niin hommannut, että maallinen turva ja apu on taattu. Itse en paljon ajattele enkä huolehdi. Minusta on kaikki niin yhdentekevää eikä mitään mielenmuutoksia. Olen ikään kuin tylsistynyt ajattelemaan.
Pikku nupukat ovat terveenä. Wieno kyselee joka päivä, milloin isä tule. Kinnunen ei ole vielä kuollut. Ida on mennyt sinne. Nyt hyvästi Jumala sinua suojatkoon. Tee työtä Häneen luottaen äläkä anna minuun kohdistuvain huolten painaa itseäsi. Jumalan tahto tapahtuu. Wieno istuu vieressäni ja käskee isälle sanoa terveisiä. Sinun oma eukkosi”