Kirje 1908-2-10, Helsinki

Rakkaat omaiseni! Istun Nuorten Miesten Kristillisen yhdistyksen talossa kamarissani, johon juuri ilta-aurinko luo viimeisen säteensä. Huoneeni on sievä, vaikka pieni noin Iisakin huoneen kokoinen. Kaikki on sangen puhdasta ja vakavan juhlallista, joten epäilemättä tässä viihtyisi, jos jäisi tähän koko talveksi, varsinkin, kun tässä asuu useita valtiopäivämiehiä. En ole tehnyt vielä varmaa sopimusta, sillä tämä on vähän liian kallis. Maksaisi 120 mk 75 p eikä saisi ruokaa muuta kuin kaksi kertaa päivässä. Siinä syy, miksi en ole vielä kiinnittänyt itseäni, sillä aion syödä kolmesti ja silloin se tulisi 170 mk. Olen etsinyt ahkerasti huoneita Pennasen kanssa vaan nyt otti jo Pennanen yksinään, kun emme saaneet kahden ja näin olen orpo. Kyllä minä olisin muiden kanssa jo saanut halvallakin, vaan en välitä muista tovereista, kun Pekan kanssa kerran ero tuli. Kirjoita eduskuntatalolle, kun asunto on vielä epävarma. Ehkä menen Katajanokalle asti, jossa on kyllä huoneita. Jennille saan huomenna vasta silmälasit. — Alkio ei ole vielä tullut, lieneekö tullut sairaaksi.