Kirje 1909-10-18, Helsinki

R,K, ja lapsukaiset ”Taaskin on hääpäivämme. Paljon on tapahtunut tämän 7 vuoden aikana. Monta ikävää olet saanut siellä kokea, kun niin paljon olen ollut poissa. Vaan vaikkapa on ollut vastuksia, vaikkapa äitiys ym. on sinua rasittanut, niin onhan onnemme ollut ehyt, sitä lisää ne kärsimyksien kautta synnyttämäsi lapsukaisemme. Raskas on ollut sinulla tehtävä, vaan minusta tuntuu, että olemme siitä yksimielisiä, että onnemme on paljon täyteläisempi näin kun mitenkään muuten ja silloinhan voimme olla onnelliset ja kiitolliset. Minun häätunnelmani on silti niin ehyt, kun en päämäärääni ja toiveitani ole koskaan asettanut niin korkealle, etten olisi sitä saavuttanut. Seitsämän vuotta sitten 29 vuotiaana minä pienellä pelolla astelin rinnallasi kohti tuntematonta tulevaisuutta. Nyt meitä on jo monta ja nyt minä en enää sellaista tunnetta tunne. Suokoon Jumala, että sama siunaus, joka on meitä tähän asti seurannut olisi edelleenkin matkatoverinamme matkalla tuntematonta tulevaisuutta kohti. Mitään erikoista ei minulle kuulu. Terve olen ollut ja puolivälissä marraskuuta tulen kotiin. Järjestäkää nyt olonne ja muuttonne parhaanne mukaan. Lämpöiset terveiset Isältä”J.K. 19/10 ”Tänään astuvat kotimaiseen hallitukseen puolivenäläiset kenraalit senaattoriksi. Woi aikoja woi tapoja! Woi kansaamme voi maatamme!”