Kirje 1910-9-20, Helsinki

R.K! ”Kiitos kirjeestäsi. Ymmärrän hyvin teidän suhteenne Iidan pestaamisen suhteen. Lisäksi olisi se emännälle vastenmielinen asia sen jälkeen, kun Ida perusteli luopumisensa sellaisilla syillä. Minua ei miellytä se Kangasharjun haalaaminen, kun ei tunne sen luonnetta ja kykyjä. Kehotan teitä levollisesti kuulustelemaan kotitienovilta jotain tanakkaa tyttöä. Ellette saa mieleistänne kyllin kokenutta ja kyvykästä, niin täytyy tyytyä vähempää ja koettaa totuttaa. Ellei löydy päätänsä pitempää kykyihin nähden, niin älkää pestatko ilmeisellä välipuheella ”toiseksi karjakoksi” vaan kuten muutkin. Ajattelen näette, että tehdään toinen tillari näistä pestatuista tai uudesta, kenestä parhaiten tulee. Ehkäpä se tapavuu yksi piika, koskapa täytyy tapavua vielä useampia renkejäkin.Wai ei Klaasekaan puinut niitä riihiä. Ei niitä kauroja pidä ruveta sieltä haalaamaan, sillä kohtahan ne saa sisään siellä Mehtälässä ja tottahan nyt puimamiehetkin niille saa. Täällä sataa nyt aika riskisti. Toivon, että siellä paistaa päivää, sillä perunan otto on surkeaa sateella. Jos sataa niin paras lienee puida riihiä ja hieman odottaa. Se myllyn pato unehtui minulta tukkimatta. Se ei ole suuri työ. Laita sinne heti joku käymään, ellei sitä ole tehty.
Poistulostani ei ole tietoa. Tällä viikolla emme kuitenkaan tule ja epätietoista on vielä sanoa tulevan viikon päälle. Aiotaan nimittäin lähettää kirjelmä hallitsijalle tästä surkeudesta ja täytyyhän sitä tarkoin harkita mitä hänelle sanoo. Parhaimmat terveiset teitä kaipaavalta isältä.”