Kirje 1911-3-5, Helsinki

Rakkaimpani! Minulla on täällä ollut nyt suuri kaipio perheneuvottelusta. Siihen ei ole ollut tilaisuutta ja sen tähden on kyseessä oleva asia täytynyt ratkaista yksin. Luulen tehneeni perhettäni kohti oikein ja samalla voin osoittaa sinullekin, että minulla on kykyä joskus voittaa itsenikin, vaikka olet luullut minun mm. edusmiestoimeen niin kiintyneen, etten voi siitä erota. Asia on niin, että minä kaiken todennäköisyyden mukaan olisin saanut kahdeksi vuodeksi ensinnäkin Suomen Pankin pankkivaltuusmiehen toimen, josta 6000 mk vuotuinen tulo. Se toimi olisi vaatinut kumminkin asumaan Helsingissä ja vasten ryhmän pyyntöä luovuin siitä, vaikka ensin lupasin. Se on luottamustoimi, jonka luontoisia toimia on 6, joista 3 vakituista. Näistä kolmesta puoluesuhteiden takia tarjottiin minulle yhtä paikkaa, vaan voitin itseni, sillä olisittehan te muut kaikki kärsineet minun tuotteliaan ja helpon toimen tähden. Tunnen perheenisän kannalta tehneeni oikein, vaikka rahallisesti olisin voinut turvata säästeliään elämän kautta perheeni tulevaisuutta. Valintani oli vaikea, sen tähden, että se meni kädestäni ehkä ijäksi. Hikoilin kovasti, kunnes itseni voitin. Nyt olen ainoastaan varamiehenä. Se oli vaikea ratkaisu. Raha, kunnia, maine ja suuret kehitysmahdollisuudet ja toiselta puolelta rakkaus teihin kaikkiin, joita en tosin menettäisi vaan — Minulle oli se liikuttavaa sen tähden, kun ryhmän luottamus ja rakkaus kohdistui minuun niin, että tarjosivat suurinta, mitä asemassani voin saavuttaa. Minusta kumminkin tuntuu, niin kuin kaikkien teidän tähden itseni voittaminen oli suurin voitto. Tuntuu niin kuin olisin lähempänä teitä, kun voitin. Älä nyt itke ilosta, sillä sekään ei ole hyvä lapsellemme. —