Kirje 1913-3-5, Helsinki

R.K! ”Kävin noutamassa valokuvat ja olen nyt hetken palvellut kuvia ja ollut seurassasi. Yhteiskuva on onnistunut hyvin, enkä vielä saanutkaan sitä istuinkuvaa, vaan sinun kuva onnistui oivallisesti. Tilasin niitä tusinan, jotta voit lähimmille tuttavillesi antaa. Tuon ne tullessani. Se aika ei olekaan enää kuin kahden viikon päässä.Töistä et ole kirjoittanut mitään, joten olen nyt jälessä hommistanne. Sinulle en muistanut sanoa enkä Iisakille, että Korpihaalle on ajettava sontaa niille kahdelle saralle, jotka Antti Wiitakangas teki syksyllä. Jos sontaa ajetaan kaikilla hevosilla, niin saisi vakinainen survoja olla tunkiolla. Ellei ole kahta kasakkaa, niin antaa niiden nuorempien hevosien olla vuoroonsa tallissa.. Tämän sanon siltä varalta, jos ilmat ovat niin sekavia. Mitä kivenajoon tulee, johon lie myös tilaisuus, niin täytyy niitä ajaa.
Minulla ei ole oikein selvillä, mihin sen Kankaan tuvan siirtäisimme, vaan eiköhän se sille puolen tietä täytyne viedä, niin silloin ovat lähellä ja siitä saa vaikka mihin. Onko emäntä puhunut mitään sen tuvan siirtämisestä? En nyt enempää taloushuolilla sinua täältäpäin painosta, koska tuloni ei ole kauempana ja keliäkin piisannee pääsisäisen jälkeen. Siitä Lätäkön kaupasta en voi sanoa eilistä enempää ennen kuin kuulen sen hinnan. Sen voit kyllä sanoa, että meidän pitäisi saada semmoinen mies, joka vartioisi metsää. Se olisi hyvä mökin paikka, vaan se Wille teki sen liian alas sinne lätäkköön, vaikka olisi ollut kangastakin. Siksi se lahoaa eikä kestä muurit. Jos miehet ajaa rankoja, niin käske Iisakin käydä kysymässä Anna luoksesi niin kuulet asian häneltä itseltään. Kirjoitan täältä Junnulle. Eipä lapset ole kirjoittaneetkaan pyhänä isälle. Käske nyt kirjoittamaan. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”