Kultani! ”Kiitos kirjeestäsi, joka aina minua tukee. Perjantaina vasta tuli se ränkimestari ja niin me tuumattiin, että se saapi ne tehdä heti, siis olimme yhtä mieltä illallisesta kirjeestäsi, että Walpas ne tarvitsee. Kyllä meidän hevoset ovat lujilla. Se täytyy tunnustaa. Kumun? metsästä on jo tuotu, mitä oli määrä ja Ryönästä on ne puut tuotu kotiin ja rimat viety Mehtälään. Kahtena päivänä ovat tuoneet kotisarasta hirsiäkin, vaan ei ne kahdesti ole kerenneet siellä käydä, kun puut kuuluivat olleen niin hatialla. Maanantaina tulee Timo Sampan kanssa niitä Sampan kanssa pois kokoamaan. Kyllä ne puut ovat suuria. Täytyy siinä hevosenkin höyrytä. Olen pitänyt silmällä, miten sonnan ajossa menettelevät pojat, sillä iltapuolella ovat he sitä tehneet. Ja perjantai-iltana tulla porhalsi yksi meidän hevosista melkoista vauhtia kartanoon. Menin seisomaan sinne vähäksi aikaa. En sanonut siinä mitään, vaan kun kaikin tulivat syömään, niin silloin pidin heille pienen saarnan. Sanoin kuulkaa pojat älkää noilla meidän rasittuneilla hevosilla ajako kovasti ei edes tyhjän reen kanssa. Samppa vastasi heti siihen, että vähän sitä on ajettu, sanoin ei vähän eikä paljon se on tahtoni ja lopuksi te pojat kohtelullanne te voitte rasittaa tai keventää hevosten raskasta tehtävää. Kukaan ei sanonut mitään siihen. Luulen, ettei ne kehtaa kovasti ajaa nähteni. Kyllä sitä ilmestyy niin monenlaista, jota ei soisi tulevan, vaan kuin jaksaa olla iloisella ja reippaalla mielellä, niin eihän ne tyhjät paina, niin kuin minä olen nykyään ollut, vaikka Sinä siellä tunnut pelkäävän rasittumistani. Eihei olen oikein hyvin voipa. En ole itkenytkään, sitten kun Sinua rasitin sillä rumalla teollani, vaan silloin se tuntui niin katkeralta. Kuulehan kun se Timo tahtoi 30 mk, enkä antanut kuin 20 mk. Sanoin, ettet sinä ole niin sanonut, vaan sanoi Sinun käskeneen minun antaa hänelle. Tätä en muista, vaan pyydän Sinun apuasi, oliko se näin. Seppä aloitti lauantaina parireen raudoittamisen, vaan nyt hän meni kotiinsa, kun siellä on torstaina lukukinkerit, eikä hän tule meille kuin vasta perjantaina. Kyllä se pitää raudoittaa, sillä noin suuret puut tarvitsevat vankkoja rekejä.Lapset kaikki nukkuvat niin punaposkisina ja terveen näköisinä, vaikka onhan Kalervossa yskää, vaan pian kait paranee.
Se pankki kaappi tuotiin Knuutin Heikin hevosella perjantai-illalla. Lauantaina syömän aikana sen meidän miehet vetivät reellä laatikkoineen kamariisi. Kyllähän miehet sai puskea, vaan nousi se pystyyn ja lattia on painunut siitä kohti, jossa se seisoo. Se ei ole yhtään mukava nähdä sen toisen kaapin vieressä. Ei niillä ole yhtäläisyyttä ja kyllä sinä sen muutat, kun tulet kotiin.
Myllykankaan isäntä kävi Hanna käskemässä kotiin. Hän sanoi sen pojan jo aikaa juosseen joukossa. Vaan diakonissa antoi kiellon, että Hannan pitää nyt pysyä siellä niin kauan, kun hän käypi polttamassa formaliinilampun ensi viikon lopulla. Hän aikoi käydä sen polttamassa. Uusia kurkkumädän tapauksia en ole kuullut. Nyt menen nukkumaan. Jätän tämän viemättä postiin, jos jotain vielä pitäisi panna. Hyvää yötä ja monet mokot isälle omiltasi. Jumala suojatkoon meitä.
Minun täytyy ne paperit, joita pyysit laittamaan, panna huomenaamulla postiin, koska tämä venyi toiselle arkille. Meidän kaivossa on oikein hyvä vesi. Se on niin kirkastakin, etten parempaa toivo. Tämä kohta on siis parantunut täydellisesti. Ei Sikosen ole käyty vielä kysymässä sitä sonnia. Lähden nyt viemään tämän postiin, kun siellä on niin kaunis ilma ja hyvä keli, niin juoksen siellä niin saan raitista ilmaa keuhkoihini. Junnu nouti poikasten kengät korjatakseen ne kotonaan. Lämpöinen tervehdys Omasi”