Kirje 1917-11-2, Helsinki

”Rakkaimpani! Yhä asemani käy vaikeammaksi. Meidän täytyi häätää elintarvepäällikkö Åkerman paikoiltaan ja minun, jolla on jo 1 1/2 toimikuntaa täytyi astua tilalle. Tämä on vallan kamalaa ottaa vastaan semmoinen tehtävä. Eduskunta on koolla eikä saa hallitusta. Eivät ymmärrä tehdä kunniallisilla ehdoilla välirauhaa ryssän kanssa. Meillä kai olisi mahdollisuus saada nyt paljon, vaan maalaisliittolaiset eivät yhdy muihin ja silloin ei tiedä mikä tästä tulee. Pois lähden senaatista ja tuskin sinne kelpaisinkaan, vaikka tunnustavatkin työkykymme. Pois lähden eduskunnastakin, sillä minulle vastaa oudolta nyt ml.ryhmä. Jos sinulla on ammeita, niin lahtauta ammeisiin ja myydään suolattuna. Meillä kai olisi nyt mahdollisuus saada paljon, vaan maalaisliittolaiset eivät yhdy muihin ja silloin ei tiedä mikä tästä tulee. Metelöitä ei täällä ole tullut, vaikka pelkäsimme, mutta kiehumispisteessä on kaikki. Anna Söderlundin jukertaa yhä ja maksa kunnollista palkkaa. Kun pääsen senaatista, niin tulen kotiin levähtämään hetkeksi ja koetan järjestellä sitten väkeäkin. —Onpa Nivalan postikonttorilla surullinen historia taas. Ei ole ihme, jos arvosteluja käy ristiin. Oudolta se tuntuu. Miten selviinnyit väestä? Tytöt ainakin olivat tyytyväisiä. Kun maantien takana tulee niin paljon auratuksi, tarvitsemme ainakin 10 ht enempi siementä kun mainitsin ja ruistakin ehkä tarvitsemme 20 ht, kun Mehtälässä on uudismaita. Olivat laatineet erään asetuksen, josta en tiennyt, jossa vaaditaan tilastoa karjasta, heinistä ja kai oljista. Tämä on mahdoton. Kumminkin täytyy jotakin panna. Heiniä n. 180.000 kg ja olkia 75,000 kg, Lehmät voit laskea itse. Rauhaisaa sunnuntaita. Laulakaa ja rukoilkaa isää muistellen taas. Hengessäni olen mukana. Odotan minäkin sunnuntaita saadakseni edes yön nukkua. Syd. terveiset kaipaavalta Kyöstiltäsi”