Kirje 1917-3-13, Nivala

Rakkaimpani! Täytyy heti kirjoittaa, sillä meidän Tammikki niminen lehmä piti poijittaa niin lujasti, että Heikki Knuuti piti hakea avuksi. Vasikka kuoli ja emä ei syö vielä mitään. Menen heti nyt Kärelammin luo ja tuumitaan sen kanssa. Sitten soitan eläinlääkärille. Tämä kaikki tuntuu pahemmalta, kun sinä et ole kotona.Täällä on taas käynyt saman suuntaisia vieraita kuin viime vuonnakin tähän aikaan. Sillä erotuksella, ettei Sinua ole kaivattu. Taneli ja Hannes on siellä ollut tutkittavana hänen rouvansa ja Koutosen isäntä. Sitä Kokkolassa olevaa huligaania he olivat kaivanneet, eikös tämä ole joutavaa puhetta. He ovat myös ilmoittaneet, että kaksi nuorta miestä häntä syyttää. Pojat menevät kolmella hevosella viemään voita ja on 30 astetta pakkasta. Oskari tuli kotiin vasta maanantai-iltana, kun sunnuntaina puolen päivän aikaan lähti.
Naapurissa olen käynyt ja surua siellä on. Hänen tekonsa pätevää syytä en tiedä tai en ymmärrä, että se olisi rakkaudesta tapahtunut tuo salaaminen siitä viimeisestä summasta. Lohduttajaksi minua pyydettiin vaan miten, kun vastaan tullenee toisena päivänä taas uusi yllätys. Ei ole luottamusta. Säälin häntä täydestä sydämestä ja tietysti molempien särkynyttä elämää. Miten kulkea kahden niin luisivaa ja kaltevaa tietä. Kaiken tämän hän aikoo salata kotoa ja kaikilta, jotka eivät sitä tiedä. Pikku Katri on samanlainen ja mutta olemme terveitä. En mitään erikoisempaa ole kuullut. Lämpöisin tervehdys omasi”