Rakas! Rakas Kyöstini! Niin se lehmä täytyi teurastaa ja se tapahtui niin äkkiä, että kartanolla meni yksi jyvänostaja niin häntä piti pyytää teurastamaan. Tässä olis sotilaille lihan otto 29 p vaan ei mitenkään uskaltanut säilyttää niin kauan sitä kotona, kun on näin kevät ja niin me veimme sen Juholalle ja se painoi 141 kg. Tämmöistä ikävyyttä täällä heti tuli, kun sinä lähdit. Vaan tämä on kuitenkin pieni suru sen naapurin surun rinnalla, kun hän tarvitsee tukea, kun rikos painaa hänen tuntoaan koko laajuudessaan, kun hänen täytyy erota kaikesta, mitä hän on rakentanut, voi kauheaa. Ja nyt kaikki on synkkää ja se ainoa, jota hän on rakastanut, on se äänetön ja kylmä. Kysyin veljeltäni, etkö voi antaa anteeksi. Hän tulistui ja sanoi, yksi tie on, että paeta ja kauas. Voi Kyösti eikö tämä ole kauheaa jättää hänet nyt tämmöisenä kamppailemaan. Ansainnut hän tämän on ja kysymme vain miksi hän tämän teki, mutta emmekö voi antaa tukea, eikö ole rakkautemme tulikoetuksen kestävää. Kyösti rakas kirjoitapa veljelleni. Sinä miehenä ymmärrät häntä paremmin. Säälimmehän toki rikoksen tekijää (Rönkä Ylivieskasta on määrätty hänen tilalleen). Voi Kyösti, kun olisit kotona, niin tämä ei olisi niin vaikeaa. Tuntuisi helpommalta puhella kanssasi. Ei aivan lopullisesti kumminkaan ole erotettu, virkavapautta vain annettu.Sain juuri kirjeesi, josta lausun kiitokset, oli sen muutkin jo avanneet. Katri ei ole paljon kummempi. Toisinaan näyttää ihottuma kuivuneen ja taas pian kiihtyvän. Olen meinannut häntä viedä Koposen luo. Täällä on niin kovin kylmä öisin ja huono keli. Iisakki ja Oskari menivät Aittoperälle. Panin evästä lauantaihin asti.
Wai on sielläkin jo puutteita. Täälläkin on kauppiaissa jauhot takavarikoitu ja jaetaan henkilöille 15 kg kuukautta kohden. En nyt enempää kirjoita, sillä täytyyhän minun myötäänsä kirjoittaa. Luullaan, että Rönkä tulee tänä päivänä tänne ja Maikin täytyy olla syrjässä. Älä huolehdi minusta, en tunne mitään kipua vain kaipuuta, että olisit kotona. Sinua sydämestään kaipaava eukkosi”