Kirje 1917-7-12, Nivala

Rakkaimpani Täällä meitä hätyyttää puute eläinten syömisestä. Melkein kaksi viikkoa on heinänkasvu pysähdyksissä. Timotein nuppukin on lyhyt. Olemme päättäneet, että tänä torstaina ruvetaan niittämään. Navetta on korjattu, ovet on tekemättä, joten me alamme irtaantua muista hommista niitylle. Junnu ei ole tällä viikolla. Hän hommaa perhettään Pudasjärvelle ja tänä aamuna he lähtevät. Sitten veli tulee meille ainakin väliaikaisesti. Muita kasakoita emme hae, jos tulee niin otamme.Työväentalolla on ollut kokous, jossa on päätetty, että 50 mk viikolta, vaikka kertoivat, että 30 mk on ollut Timoselle kauppaajia. Ja Sinulla isä on vielä 8 päivää kestettävä, vaan pianhan se kumminkin menee. Jumala antaa Sinulle voimaa ja tarmoa täyttää raskas tehtävä. Täälläkin on sanojia, että ei teidän pitäisi lähteä senaatista pois, että silloin voisi tulla perikato, vaan jos asemanne kärjistyy läpi pääsemättömäksi, ettette voi olla niin mikä auttaa. On niin lohdullista uskoa, että Korkein johtaa Suomen kohtalon sitä emme voi tuumaakaan siirtää. Onkos kansamme sortuva vai pelastuva. Tällä hetkellä ainakin tuntuu sortuvan, sillä raivoisa vihan ja uhman huuto kuuluu kaikkialta. Ei semmoinen kansa voi kuulla järjen ääntä, sitä sokaisee vallan ja vihan sauhut. Uskon, miten te kärsitte siellä, jotka kaiken tämän näette. Odotamme isää kotiin ja toivomme, että Wienokin tulisi silloin kun isäkin, sillä minulla on ikävä sitä tyttöä. Ainoastaan jos hänen terveytensä vaatii häntä sinne jäämään niin sitten suostun. Lämpöisin tervehdys omasi”