”Rakkaimpani! Arvaan saapuvan kirjeen tänään, vaan en saa sitä käsiini. Kirjoitan koska arvaan olevan siellä ikävän ja kaipuun. Se ei ole ihmekään, kun ei tule sanomalehtiä ja nekin jotka tulevat kuvaavat asiat omalla tavallaan. Waalipuuhat lähtevät. Ne tulevat lokakuun 1 pv. Olen vakuutettu, että kansa lähettää entistä punaisemman itsenäisyyseduskunnan. Se onkin luonnollista eikä minullakaan tätäkään lakia vastaan olisi mitään, vaan minä en usko venäläisten pistimien turvin ” sotamiesneuvoston” avulla meille pelastuksen tulevan, vaan kansalliskokoukselle on meidän vaatimus esitettävä ja oman ja muiden kansojen vakuuksien turvin vapauttamme kohti käytävä. Olen vastarinnan mies, vaan lasken myös mikä kestää. Jos olen väärin tehnyt, niin kannan sen myös, mutta muusta ei saa syyttää, kun siitä, etten Suomen vapautta voi uskoa venäläisten bolsevikkien varaan, joita orjallisesti seuraa sosialistimme. Ilman verta ja sortoa olisimme saaneet pohjan Suomemme hyväksi, vaan se mihin tässä pyritään ei ole vielä tunnustettu meille. Se ei vielä ollut laki. En tiedä olenko madellut, mutta sen tiedän, että enempi pelkäsin kansan arvostelua, kun sortajan uhkaa itseäni kohtaan. Kyllähän sillä olisi kruunannut itsensä, mutta ei tiedä muut kuin Jumala kumpi kansallemme olisi ollut parhain. Tunteeni minullakin oli toisella puolella, mutta menettely ja laki toisella. Tässä ei ole laitonta, mutta se ei ole vallankumousta ja jotka sitä kaipaavat heti, niin ne tuomitsevat. Ja tuomion me saamme eduskunnalta vaaleissakin. Mitä sanoo historia tulevaisuudessa. En tiedä. Tässä seison tekoineni mutta ehkä toistaiseksi tyrmässä. Kansan tahdon tiedot ovat juopon Peltovuoman tietoja. Ne on väärin, kun mies juovuksissa kävi luonani. Noista en välitä suuren kysymyksen rinnalla. Koeta järjestää se Mehtälän paimennus.En tule toistaiseksi kotiin ennen kuin asemani selvenee ja muitakin lehtiä tulee kuin Työmies ja Kansan Tahto. Älä lähetä evästä, sillä kyllä tulen toimeen mitä saan. Ei täällä tosin saa voita eikä maitoa, vaan en erittäin kaipaakaan ja vielä minulla purkissa ja korissa. Mehtälässä, jossa on parempi syöttö ei saisi öiksi karjalle antaa muuta kuin olkia, sillä täytyy säästää heiniä. Kotona täytyy lypsäville antaa, kun on huono syöttö. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi
Jumala yksin tietää, mitä matkalla kohtaamme. Omasta puolestani uskon, että kansa ei syvällisesti harkitse asiaa, vaan pitää eduskunnan päätöstä melkein saatuna, vaikka tätä kautta ja juuri tätä varten kansa saa valita luottamusmiehensä. En tiedä luottaako Pohjanmaan kansa minuun tässä kysymyksessä, vaan nöyrästi alistun kansan ja historian arvosteluun vaan en parjaukseen. Kantani on laillinen, mutta kansan mieli ehkä vallankumouksellinen kuten eduskunnan päätöskin tavallaan eräiltä osin. Kaikki uskon selviytyvän, kun asiaa pohditaan. Tällä hetkellä ja nykyisessä asemassani en jaksanut vielä vallankumouksen helmaan heittäytyä, vaikka olin kahden vaiheilla. Kansan mieli on nyt kumouksellinen ehkä nälän ja veren virtaamina kärsineet niin tuomio olisi langettava meille. Nyt menemme vaalin kautta kohtaloamme kohden ja sitten on käytävä edelleen tuli mitä tuli. Mielelläni kieltäytyisin ehdokkuudesta, vaan silloin vetäisin tuomion päälleni ja sen tähden jos kansa luottaa minuun niin annan punaisen viivan osoittaa luottaako kansa minuun yhä. Jos yllytys Nivalassa voittaa alaa ja kansa ei luota isänmaan rakkauteeni, niin muiden äänillä en sinne halua. Talousasiat ovat olleet nyt syrjäasioita.
Toivottavasti olette saaneet heinän melkein tehdyksi. Joella ei liene kaikki sopinut latoihin. Minusta oli hyvä, kun väkeä ei tullut sen enempi, sillä tulokset eivät olisi muuttuneet vaikka olisi ollut väkeä enempikin. Nyt reippaasti kylvötöihin. Karja täytyy pitää Korpihaalla, kun ensin aidat kierretään ja ladon ovet tukitaan. Heinän puute tulee kautta maan olemaan. Hinta on 50 p – 1 markkaan. Wiljaa toivomme nyt saavamme, kun pahin vältettiin, mutta varmuutta ei ole.
Ruokaa ei tarvitse vielä ainakaan lähettää, kun viikon perästä leipää, voita ja juustoa. Kaikki on täällä rauhallista pinnalta, vaan mitä povissa liikkunee, on vaikea sanoa. Tästä alkaa ja tähän loppuu nykyään ajatukset miehellä, joka on joutunut osaltaan vastaamaan valtiolaivamme kulusta. Sosialistisenaattorit kuulivat joukkojaan ja hyväksymisen tekooni sain minäkin maalaisliiton eduskuntaryhmältä. Siis oikeastaan joukolla vastaamme, vaikka historian edessä minä Suomen kohtalosta. Järkeä ja lakia seurasin, vaikka tunne puhui toista, kun vieras käsi tänne pyrki. Siinä kuohui, siinä surupukuni, siinä tulevaisuuteni ratkesi hetkellä, hetkellä, joka yllätti minut kuin salama, heti kun saavuin kaupunkiin. Jätä tämä minun punnittavaksi ja kannettavaksi, jos ensi hetkessä niinkin ymmärrettäisiin. Terveyttä, unta ja tointa teille toivon sydämestäni. Ne pitää kunnossa teitä kaipaavaa Kyöstiäkin”