Kirje 1917-9-7, Nivala

”Rakkaimpani! Täällä on oli kova pakkanen ollut viime yönä. Kyllä tämä on ahdistuksen aikaa. Mylly on korjattu. Seppä saatiin vain kahdeksi päiväksi. Hänen piti vielä aurojakin tarkastaa, mutta ei voinut tehdä yläosassa mitään. Antti Ainasoja oli siinä 3 päivää ja Iisakki sitten yksin siellä nuljannut ja nyt on se vesipuoli valmis, vaan vettä ei ole. Eilen oltiin riihiä purkamassa iskettiin kahden riihen elot ja saatiin noin 3 htl ja ne ovat parasta osaa. Ohrat ovat kaikki sisällä Lauantaina puretaan taas ja saadaan kauroja sisään. Se Antti Kaarlela kysyi josko hän saa ostaa Liikalan Pekalta sen maapalan, sitten hän ei ottaisikaan meiltä sitä aivan tekemätöntä? On minulla taaskin vähäsen kiire.Wieno on vähän sairaampi. Kahdesti hän yritti eilen lääkäriin, vaan ei ollut kummallakaan kerralla kotona. Illalla nousi kuume, vaan ei ollut mittaria, emme tienneet miten ylös, vaan korkealla se oli kun alkoi houria aamupuolella. Hän on viime aikoina ollut oikein reipas aloittamaan vielä lukuja Hämäläisen kanssa, kun ne jäivät keväällä kesken. En voi uskoa, että Wieno todella tulisi sairaaksi ja kuolisi, eihän Jumala sitä salli. Lopetan tämän tällä kerralla, kun Katri heräsi ja minun pitäisi käydä vielä viilikin panemassa. Wieno kulta nukkuu. Jumala älä anna meille raskaampaa kuormaa kuin sen kantaa voi. Lämpöinen tervehdys pelkäävältä omaltasi”