”Rakkaimpani! Kai odotit minulta illalla kirjettä, sillä ainahan olen sen sunnuntaina postiin pannut. Eilen meni päivä niin tarkkaan senaatissa, etten kerennyt syödä enkä kirjoittaa ennen kello 6 j.p.p.. Melkein oli nyt käydä samoin. Syön voileipää ja kirjoitan, ettei lisää pettymyksiä tule sinulle. Miehiltä sain myös kirjeen, vastaan siihen kun saan aikaa.Älä sekaannu siihen J. ja mummun juttuun. Se on liian arka. Söderlund ei ole minulle kirjoittanut, vaikka paluunsa ehtona oli kirjoittaminen, jolloin myös olisimme sopineet ehdoista. Ehkä hän onkin saanut paikan ja tuli värkkiään noutamaan. Jos kumminkin on tullut toisissa aikeissa niin anna olla. Voisit kumminkin kysyä paljonko hän kuukaudelta vaatii. Wai olisiko paras, että minä kirjoittaisin hänelle.
Sisällinen asema on sekava punakaartilaisten takia. Jos sinun väkesi hermostuu punnitusjärjestelmästä, niin luovu ja koeta nyt tämän pienen väen kanssa kulkea eteenpäin vanhaan tapaan, koska se on mahdollista. Tämä on sinun yksin ratkaistava. Heiniä saisit viedä omilla Ylivieskaan sen mukaan kun paalittavat. Lankaa on ostanut meille Wille Ylivieskasta. Hän lupasi myös auttaa rahaksi muutossa, joten voit aina keskellä päivää 11-1 välillä soittaa hänelle Kansallispankin konttoriin Ylivieskassa. Nostakaa siellä rahat ja pankaa pankkiin sille tililleni sen mukaan kun saa. Hinta lienee 90 p-1 mk. Paalitus on nyt kallista, joten hinnan ero paalitetun ja hajotetun välillä täytyy olla tuntuva. Anna vain omilla ajella, sillä rahti lienee kallista. Käykööt 2-3 kertaa viikossa jos keli ja hinta on hyvä. Ellei saa paalitetuilta 1 mk niin odota. Huonoja eläimiä saat myydä, joista ei ole tulevaisuuden toivoa. Toimi kuin isäntä ainakin. Täytyy rientää.”