Kirje 1918-4-12

12 päivänä kello 12 p — ”Kumma oli illalla panna nukkumaan, kun ampumista kuului alituisesti. Noin kello 11 ammuttiin ikkunani allakin useita kertoja. Pitkin yötä kuului ampumista.Tänään on uusi vaihe näkyvissä. Kaduilla ovat kivääreillä varustetut naiset vahtipalveluksessa. Samoin muutamia vanhoja miehiä on näkynyt liikkeellä. 500 naista kuuluu lähteneen esikaupunkeihin saksalaisia vastaa. Ammunta kiihtyy ja lähenee.
Kello 12:50 ammuttiin tässä aivan lähellä kuularuiskuilla ja kivääreillä. Ihmisille tuli hirveä pakokauhu ja sitten on ollut kadut puhtaana.
Kello 1:15 oli hurjaa rätinää ja jyskettä. Ammunta jatkuu noin kello 2:15, jolloin 20 minuutin väliaika
Kello 2:35 alkoi, mutta hetken kuluttua taukosi 15 minuutiksi, kunnes kello 3 alkoi kova ammunta kaikilla aselajeilla
Kello 3.30 puhallettiin torveen ja taistelu pysähtyi, vaan jatkui pian. Taistelu lähenee
Kello 4:15 alkaen harvinaisen kovia pommeja, luultavasti saksalaisten, joilla jo lienee muutamia katuja hallussaan Töölön puolella
Kello 5 vähän hiljeni vaan ammuskellaan silloin tällöin
Kello 5:10 hirveä kuularuiskun rätinä aivan lähellä luultavasti Wladimirin kadulla. Tämä uusiintuu aina noin 10 minuutin väliajoin. On luultavaa, että ne lakaisevat katu kadulta punaiset, vaikka liikkeellä ei niitä näillä seuduin ole. Ruotsalaista teatteri, joka on ollut punaisten majapaikkana taitavat ampua kello 6 tienoilla, kun käy niin kova rätinä aivan vierestä. Pimeän tuloon saakka valloittivat valkoiset ja saksalaiset suurimman osan kaupunkia, jota vartioitsee nyt Helsingin nuorukaiset, joita oli heti 3000 miestä ja ottivat katu kadulta vartijapalvelukseen, kun toiset tulivat ja raivosivat pois punaiset ja antoivat aseet. Punaisille on heidän lehtensä tähän päivään asti uskottanut, ettei saksalaiset ole tulossa laisinkaan ja innostutettiin ja pakotettiin kaikki vanhat ukotkin mukaan ja viimeiseksi ne heitukat. Sitten rukoilivat vedet silmissä armoa ja Jumalaa, vaikka sen ovat aikoja sitten panneet viralta pois.
Kello on nyt 10 illalla, kun tätä kirjoitan. Alituisesti kuuluu ammuntaa, sillä poikien täytyy olla varovaisia ja ankaroita, ettei pääse punakaartilaiset niskaan, joita voi olla kätkeytyneenä siellä täällä. Kyllä täällä vielä menettää moni syytönkin henkensä, ennen kun on kylä puhtaana. Huomenna sitä niittoa jatkuu. Se kulma, jossa sinä kävit ensimmäisillä säätyvaltiopäivillä sedän kanssa, on vielä punaisien hallussa. Paljon kuuluu kaatuneen väkeä molemmin puolin. Osaksi ovat punaiset menetelleet petollisestikin saksalaisia kohtaan. Kovasti ne oli toiset rukoilleet armoa, vaikka on aina kokouksissa uhattu kaatua viimeiseen mieheen. Kuulin, että illalla oli vielä semmoista vannottu ja sen mukaisesti taistelivatkin katu kadulta. Rautatieasemalla oli ollut hyvin verinen taistelu.
Tietysti en ole vielä käynyt ulkona, vaikka nyt se minun vankeusaika on ohi. Perustan tänne huomenna kolmannen senaatin, sillä luulen löytyvän täällä muitakin kuin minä ja kun minä olen vanhin, ellei Setälää löydy, niin siitä Kallion senaatti. Waasassa on Svinhfvudilla ja Wiipurissa lienee Mannerilla. Ne raukat jättivät muut surman suuhun ja varmasti pakenivat itse Wenäjälle. Ehkä huomenna tätä jatkan, sillä valloituskin on keskeneräinen. Tuntuu niin kuin voisi jo levollisempana panna maate, pyssynpaukkeessakin, kun tietää ampujien olevan valkoisia, jotka eivät enää minuakaan vainoa. Niin rukouksenne on tullut kuulluksi ja olen ainakin tähän saakka säilynyt siltä vainolta, jonka alaisena olen ollut. Lisään vielä, että viime yönä näin teidät unissa, mutta minua otti musta koni hartijoista kiinni, enkä tahtonut päästä siitä eroon. No jälkeä ei näkynyt kumminkaan tästä puremisesta. Hyvää yötä”