Kirje 1918-4-7

Jatkan tätä kirjettä sunnuntaina”Olen katsonut taas hautaussaattuetta, jossa oli 51 ruumista. Saksalainen lentokone myös leijaili kaupungin päällä. Puhutaan paljon niiden apuun tulosta. Sitä säikähti neuvostokin ja yritti hyppyyn, vaikka lienee palautettu takaisin. Ryssän laivastolle tuli ainakin hyvin kiire, joten pohjaa lienee huhuissa. Kuulin taas surullisen uutisen, kun kaksi jääkäriä, jotka kolmen vuoden poissa olon jälkeen saapuivat kotiin, löydettiin ammuttuna jäältä. Ei nähneet kotia, vaikka viereen monien vaarojen jälkeen saapuivat. On omituista, kun en tiedä mitään, miten siellä on miehet matkassa. Kuulin juuri, lieneekö perää, että Mannerheimin joukkoja on jo eteläpuolella Hämeenlinnan ja täällä Uudellamaalla on ilmennyt myös valkokaartilaisia. Ehkä nyt alkavalla viikolla joutuu Helsinki sotatantereeksi ja silloin on taas tuntematonta, mikä kohtalo-osaksi tulee. Tuntuu kumminkin paremmalta, että ratkaisevat hetket saapuvat, sillä kyllä tämä kurjuus jo riittää. Itse en tosin ole siitä kärsinyt vaan kansa. Minua hirvittää, kun ei ole monin paikoin syömistä ja kylvö lähenee. Anna elintarvelautakunnalle jauhoja, kun ei ole ollut 35 henkeä ja muutenkin täytyy antaa. Lopetan taas. Tulen kotiin niin pian kuin voin. Sydämen terveiset Omaltasi”