Kirje 1918-5-18, Nivala

Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Kyllä me koetamme ponnistella niin kuin meidän hidas ja kässehtivä luonteemme sallii. Ja tietenkin siemenet pannaan maahan mikäli ennätetään. Sinä näet, että olen pahalla päällä, vaan niin olen, ränki on poikki, ruuvinaula putosi hankmosta, jousikarhin pii on poikki, karhin eturatas on väärässä ja siitäkin pii poikki ja nämä sanotaan aamulla, kun pitäisi työhön lähteä. Luulen, että ymmärrät, miten tästä kärsin. Mutta minäpä pistäydyn yksinäisyyteen ja pyydän Jumalalta voimaa, että voisin tarmolla vain kestää ja oppisin johtamaan asioita.Hakolakin on kylvetty ja ohra Tammalassa. Korpihaalla ajetaan hankmoa. Pidän tyttöjä siellä mukana tasaamassa. 16 p tuli Weeli hevosineen kyntämään viime vuotisia turnesmaita. Täällä on jo niin kaunista, satoikin jo vähän ja siitäkös maa vihannoi ja puissa ummut paisuvat. Tuntuu vain siltä, että pitää olla ulkona ja pitäisi saada jotain maahan, että saadaan nälkä vähenemään. Olen myynyt kauransiemeniä 300 kg, kun ovat tuoneet elintarvelautakunnalta luvat. Sekulia ei ole kukaan ottanut, kun ne on niin törkysiä. Roivaisen Marilla ei ole siementä. Hän sain elintarvelautakunnalta ainoastaan 20 kg. Annammeko hänelle ja minkälaista siementä? Kyllä on kamalaa, kun muista pitäjistä niin paljon kulkee pyytäjiä ja siihen omat köyhät ja aina täytyy antaa.
Kyllä me menemme taas tämän kylvötyön kanssa, kun nämä ikävyydet poistetaan. Ja kun me parhaamme koetamme, niin eihän meiltä toki enempää vaaditakaan. Sinä se toimit toisilla kylvömailla ja varmasti on vastamaata, on jos minkälaisia särkymisiä ja pettymyksiä, vaan kun katseemme on suunnattu ylöspäin niin kestämme tyynesti kaiken. Tämän kaiken olet oppinut ja näet Jumalan johdon kaikessa. Kestämme raskaimmankin taakan alla. Jumala sinua suojatkoon. Lämpöinen tervehdys omasi”