Kirje 1918-6-8, Helsinki

Rakkaimpani! ”Tuli juuri eilen kirjeesi, kun olin sulkenut omani. Samalla tuli Junttilan Erkki ja Toivo luokseni ja lähetän Erkin mukana kapsäkin, kun sinun täytyy lähteä matkustamaan hampaittesi takia. En voi saada niitä korjautetuksi lähettämällä. Vie Ouluun, vaan täytyy itse seurata mukana. Silloin lienee parasta, kun annat tehdä uudet varalta ja nämä sitten korjautat. Mutta tämän vuoksi pitänee olla muutamia päiviä kaupungissa ja silloin lienee parasta saapua tänne. Matkustaminen on tosin vaikeaa, mutta jos luulet jaksavasi, niin voit tulla. On niin surkea, kun pakkaavat polttamaan tupakkaa joka vaunussa. Kumminkin on turvallisin mennä semmoiseen, jossa ei saa polttaa, niin voit vedota konduktööriin. Suurin turva sinulla olisi veljistäsi, jos niiden mukana lähdet.Juhannukseksi minä tulen kotiin töitäni parsimaan. Tänään aion jättää eronpyynnön, vaan en tavannut Svinhufvudia. Kumminkaan en sittenkään tullene ennen juhannusta kotiin. Töistä jo kirjoitin ensi viikon varalta. Muuten uskoisin niiden menevän, vaan se Pikkaraisen Lehdon aita on iso työ. Kenties on sinne kohdistettava koko Mehtälän työvoima ja ehkä kotoa Kemi lisäksi, kun hän ei ehkä kestä savia nostaa. Samoin Onni jos vielä Jaakko ja Uljaskin menee, niin ei se kovin kauan kestä. Jos Jaakko Mattila on siellä niin pane hänetkin. Lehmiä myyn ehkä muutamia ja nuorta karjaa. Ransun vois vielä siihen työhön ottaa, että joutuisivat uudismaalle. Kotona on työtä Korpihaalla kuten jo kirjoitin. Sano Iisakille, Sampalle ja Idalle, että pitävät huolta siivosta puhetavasta Weikon ollessa mukana, joka muuten on suotava. Uskon hänenkin läsnäolon jo vaikuttavan. Sijoille pitäisi laittaa se ranta-aitaus. Ruista vastassa oleva aita on siirrettävä alemmas ja pinta laudoilla rimotettava maata vasten. Urpolle pitäisi myös saada hyppäysaitaus, vaan täytynee se nyt jättää toistaiseksi, vaikka ei se suuri asia olisi aidata kappale kedon päätä. Se olisi terveellistä sille. Luulen kotiin jääneen heiniä vähän liikaa, sillä kun on ketosyöttö niin mahantäytteeksi kelvannee oljet. Wietä siis Ylivieskaan jos on enempi, kun varsa tarvitsee. Yhdenkin kuorman nyt kehtaa viedä, sillä saa pohjan hinnan. Ensin kysyt Willeltä tekefoonissa. Olkia syötäväksi ja rehuksi ajatat kotiin runsaasti, sillä lantaa tarvitaan ensi talvena paljon laajoille kauramaille. Samoin Mehtälässä saa käyttää ulkona ollutta rehua. Nämä asiat minua kiusaa, kun Iisakki ei kykene arvioimaan eikä hoitamaan näitä. Sinulta en niitä vaadi.
Jos et tule itse tänne, niin lähetä Heikin mukana 1 kg voita, hieman lihaa, leipää ja ryyniä, niin saan antaa puutetta kärsiville tovereilleni. Muuten kyllä tulen toimeen juhannukseen asti, ellei ole tällaista tilaisuutta. Sitä lupaamaasi vasikan paistia ei ollut vaan en kaipaakaan. Jos lähdet, niin älä nyt lupaa heti palata, etteivät kovin ikävöisi. Antaa nyt Wienon hieman levähtää ja ilman opettajaa tarkastella, minkä verran hänen pitäisi lukea. Uutta lienee se saksan kieli, vaan ei se ole vaikeaa. En ehdi enempää, kun Willellekin vielä kirjoitan muutaman sanan. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”