Rakkaimpani! ”Kiitos sydämellisestä kortistasi, jonka olit junassa kirjoittanut. Täällä me mennä nykerrämme vointimme mukaan. Kesanto riihen luona ei tullut vielä valmiiksi ja vielähän se on se Törmälän vainiokin. Peruna mullataan tänään. On tuo sade hidastuttanut töitä ja lisäsihän se vettäkin myllyn juovaan. Mehtälän haalla oli jalkaväen työt tulleet lauantai-iltaan tehdyksi. En ole siellä käynyt pyhänäkään, sillä kävin lasten kanssa Maliskylällä. Weikko ajeli Walppaalla. Teki joissakin paikoissa mieli ottaa Weikolta suitset, vaan en kumminkaan saattanut, kun hän niin varman näköisenä niitä piteli ja matka sujui hyvin ja meillä oli oikein hauskaa siellä perilläkin, sillä neiti Suvella oli 6 nukkea ja paljon muita leikkikaluja. Ne olivat Katrista oikein mieluisat. Anni oli Ylivieskassa tapaamassa neiti Areniusta, kun hän palasi Turusta ja Lahdesta.Kyllä täällä alkaa kuulua nälkää. Maliskylällä oli aidalla petäjiä kuivumassa, kyllä se tuntui kamalalta. Täällä on nyt veljesi Erkki. Hän pyytää jyviä jäkälän sekaan. Panemme hänelle muutamia kymmeniä kiloja avuksi. Ylivieskassa ei taaskaan jaeta sitä pientäkään annosta, sillä kaikki varastot ovat loppuneet. Jumala tahtoo rangaista Suomen kansaa. Oikein hirvittää ajatella eteenpäin, kun kaikki on niin ennestään synkkää.
Mitään erikoisempaa en tiedä. Sen vain tunnen, että pian haluaisin olla luonasi, sillä taas tätä kirjottaissa sain todistuksen siitä, että käyntisi ei vaikuttanut mitään. En itsekään ymmärrä, vaan tunsin suurta pettymystä nähdessäni tämän, sillä uneksin jo toista. – Eetu tuli yksinään nyt maanantaina työhön ja menevät Iisakin kanssa ensin ottamaan vinttikamarin lattian. En jouda muuta, sillä on niin monta hakijaa ja kysyjää. Lämpöinen tervehdys kaipaavalta omaltasi. Jumala kanssasi”