Kirje 1918-7-10, Helsinki

”Waikka suurella kiireellä kirjoitin edellistä, niin en saanut sitä 9 p. postiin. Pyydä Junnu tai isäsi pyhän aikana arvostelemaan teidän kanssa, mistä aletaan. Ehkä Joki on siinä kunnossa. Tosin sitä epäilen, kun se suo on niin täplänen. Mutta hyvä olisi, jos se tulisi pois. Syötön vuoksi olisi kotiseudut taas paremmat, vaikken luule nyt karjan syötön hätyyttävän. Siellä luuvan takana ja Korpihaallakin on aitoja kunnostettava syötön vuoksi. Miten lienee maantien takustan uudisnurmi joutunut. Semmoiset erilliset kappaleet olisi vähemmän väen aikana korjattava. Weikosta tehdään jo konemies, kun tulen kotiin. Tahdon sen itse koulata ja olen varma, että hän pystyy, kun on toinen kone samalla seuduin ja niittäjiä. Ehkäpä sanot hänelle jo isän luottamuksen. Ennen tuloani ei hän saa koskea koneisiin. Mehtälästä otetaan timotein siemen. Ei osaa täältä isännöidä. Koetan 20 päiväksi irtaantua. Siis seuraavalla viikolla koeta saada väkeä. Ensi viikolla olette tavallisella väellä. Matkojen vuoksi lie paras myös Mehtälän alkaa vainiolta. Jussilan vainiolta saa heinänsiementä, vaikka en sitä tänne tiedä.Jos täti tuo vaikeuksia leipäasiassa niin anna se kirjeeni. Irtipääsemisestä senaatista ei ole tietoa. En ymmärrä mikä tästä tulee. Meille on jo tasavaltalaisille tarjottu hallitusta. Se on kohta ylivoimainen kaikille. Jumala siunatkoon syntymämaatamme. Suuret aallot ovat liikkeessä. Minua pelottaa. Uuteen hallitukseen en mene. Syd. terv. Kyöstiltäsi”
”En tiedä, millä elämän asteella tämä minun työni liikkuu. Kenties voi tätä verrata raskaaksi kamppailuksi rappioon menneellä tilalla taka-talven jälkeen. Suomi ei osaa rukoilla kyllin, että se kunnialla tästä selviytyisi. Me huudetaan ja vaaditaan, vaan missä on rakentajat, kyvyt, isänmaan sankarit. Näitä huutaissa näkee vaan arki-ihmisiä heikkouksineen. Missä on se suuri voima, joka keksisi. Sitä ei näy. Woi, että lapsistamme tulisi viisaampia ja parempia. Tällä kansalla on sittenkin liian vähän kykyjä. Näitä tuskia kannan mielessäni yksin – yksin sunnuntain hiljaisuudessa. Koetan toimia, että ensi pyhänä olisin luonanne. Ellen kiellä niin lähetä lauantaina hevonen asemalle, vaikken ole pääsystäni varma. Ota niin hyvää tukea kuin vain voit saada, koska tuloni on epävarma.”