Kirje 1918-9-27, Helsinki

Rakkaimpani! ”Tänään olen kierrellyt kalustokaupoissa ja ostin oikein kalliin pumpun. Se maksoi 530 mk ja pitäisi olla ensiluokkainen. Käskin sen lähettää heti, joten ensi viikon lopulla se mahtaa olla Ylivieskassa. Nyt pitää järjestää niin, että viedään ne Väänäsen emännälle menevät perunat samalla asemalle. Mutta luullakseni tarvitsee ne erikoisen lupalapun Oulusta. Minä kirjoitan täältä sinne Ouluun, että se lähettäisin todistuksen sinulle. Todistus pitää olla asemalla tavaraa sisään jätettäessä. Rahdin saa maksaa se emäntä, mutta on kumminkin viemämiehelle annettava rahaa mukaan varalta, jos ne semmoisesta tavarasta vaativat heti. Enempää kuin korkeintaan 4 hehtoa ei anneta. Woi olla myös mahdollista, ettei hän saa niinkään suurta lupalappua. Mieleisintä minulle olisi kun lähetettäisiin vaan 3 hehtoa, jota emännälle ehdotan ja silloin saisivat olla tuolla 100 markalla, jonka hän maksoi. Rajahinta on nyt 35 mk, joten ota vain kapalta 1:75 p. Syyskuun 15 p oli hinta 2 mk 5 litralta.Karjakkoa ole tiedustellut, vaan en ole vielä kääntynyt ehdolla olevien puoleen, kun vaatimukset ovat niin kovin suuret. Eräs oikein hyvä vaatii 1500 markkaa. Minusta tuntuu, että sovin Iidan kanssa, kun tulen kotiin. Kun toiset tytöt kyselevät, niin sano, että se on minulla asiana. Toisille, kuten jo sanoin, nostan palkkaa, koska muidenkin palkat huomattavasti nousevat. Onnin asia on avoin. En halunnut päättää, vaikka puhuimme hänen lahjoista ja huonoistakin ominaisuuksista. Suvannon Rikin lupasin ottaa, jos rupeaa 550 markalla ja vuosivärkillä, johon hän ei mahtane suostua. Jaakko ja Uljas saa olla niin kauan kun tulen. Toivottavasti en viivy kuin viikon tai kaksi, kun pumppukin saanee tuloani odottaa. Sano lohdutukseksi tytöille, että se on jo tulossa. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”