Kirje 1918-9-30, Nivala

Rakkaimpani! ”Nyt on niin kova pakkanen, että tuskin koko päivänä sulaa ja meillä olisi perunaa vielä 5 penkkiä ottamatta. Maanantai oli kaunis päivä. Olin koko päivän johtamassa perunan otossa ja se kävi joutuin. Yksi hevonen ei tahtonut keretä vetää. Kyllä meille tuli vähän perunoita 2/3 osaa viime vuotisesta sadosta. Kivikellariin ei tullut ollenkaan ja toisetkin kellarit jäivät vaille. Mehtälään lähtivät Matti Honkala ja setä Jaakko kokoamaan viljoja. Niin teemme mekin kaikella voimalla, kun vain nyt kuura sulaa.Wieno taas tällä kertaa on parempi. Hän on niin somas, toisinaan on hän hyvin reipas ja voipi samassa jäähtyä kädet ja jalat, ja silloin hän alkaa niin kuin houria eli mennä sevon ja kuume nousee. Toivomme, että vois hiljaa aloittaa koulutyöt, sillä illalla oli hän reipas. Otapa selkoa Yrjö Kallisesta, jos suinkin voit, niin käy hänen luonaan. Anni on niin toivotan. Tule nyt kotiin käymään, että saadaan pumppu kuntoon, sillä lehmien ulkona olo alkaa jo olla sitä ja tätä. Jumala kaikessa kanssamme omasi”