Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja lohdutuksesta. Kyllä minun on ollut paha olla. En ole oikein nukkunutkaan. Olga tuli illalla luokseni vaikka hänellä on vapaaviikko. Hän puhui Sampasta. Kuinka vähän Samppa on kiinni työväentalolla. Hän tosin on siellä käynyt, vaan ei ole enää ja on sanonut itsensä irti kaikesta. Ja tänä aamuna hän tuli syömään, niin aloin puhua, että isäntä olisi puhunut Sampalle, vaan onhan sa vaikea mennä karhomaan toisen mielipiteitä. Samppa on ollut niin erilainen ja sieltä irtikin. Kysyin olisiko Samppa vielä meillä. Hän sanoi, kyllä tämä on tuttu talo. Sanoin, isäntä sanoi, että maksaisi Sampalle 1800 mk, siihen Samppa sanoi, että ainahan sitä on palkkaa saatu, eikä enempää puhuttu. 50 mk annoin. Näin jäi Samppa meille varmaan nöyränä tällä kertaa.Työnjohtaja näyttää reippaalta. Junnu sanoi, että hän pitää sitä hyvänä miehenä, ainakin ensi vaikutelma on semmoinen.
Kunpa vain saisimme lunta, että pystyisi töihin. Kaivoa ei ole puhdistettu, kun siellä on nyt vettä. Meidän täytyy nyt ruveta hommaamaan sitä silppuloodaa lehmille. Noudettiin lautoja Jyrkän myllyltä sitä varten. On se kumma, kun kaikki värkit ovat rempallaan, kunpa saisimme tähän korjaajia. Olen niin odottava. Saa nähdä miten kaikki menee. waan aina koetan parhaani. Jumala suokoon kaikille siunauksensa. Hän johtakoon meitä. odotan sinua tämän kuun lopussa käymään. Jumala kanssasi. Kaivaten omasi”