Kirje 1919-2-10, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kirjoitin Eemelille kirjeen vielä, kun eilen tuli niin tavaton kiire. Ajattelin vaadinko 100 vai 150 äyrin alennusta, mutta sitten panin jälkimmäisen. Luulen nousevan siellä ukkojen käden otsalle, sillä valitukseni perustuu lakiin. Tulen kotiin joko lauantai-iltana tai sunnuntaina, joka on luultavampaa. Jos niin käy niin silloin puhun tullessani Raudaskoskella kello 5. Tämän voisin luvata kaikessakin tapauksessa. Sinne voisivat myös Padingin kyläläiset tulla. Ilmoitan tästä vähän myöhemmin Willelle. Melkein minussa varmistuu se tuloni sunnuntaiksi, jolloin voisin puhua vaikka kahdessakin paikassa Ylivieskassa.Talousasioista en viitsi nyt puhua mitään, kun tuloni on niin lähellä. Reunaterveisiin sanon reippaasti, että kyllä Pekka velkansa perii. Minusta oli vähän outoa, kun Anni ei puhunut mitään kyytistä. Selvää on, etten olisi ottanut mitään, vaan luulin hänen kysyvän, vai lieneekö arvellut minun pitävän loukkauksena sitäkin. Kirjoitan vielä torstai-iltana, joten lauantaina voit varata suuremmoisen meijerihevosen, joka voi lähteä Ylivieskaan jos tarvitaan. Muistahan hiihtää itsekin joka päivä kuten toisetkin, sillä sinun täytyy tulla suureksi ja reippaaksi. Syd. terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi” JK. Maikin asialla en luule olevan niin kiirettä, etten kerkeä suusanallisesti vastata”