Kirje 1919-2-7, Helsinki

Rakkaimpani! ”Nyt minulla on jo pitkä ikävä, kun ei ole tullut kirjettä. Uskon tänään tulevan, vaan aloitan vastaamisen, kun pian täytyy lähteä istuntoon. Pitemmälle en päässytkään, kun kirjeesi tuli. Jopa oli onni, ettei se Granström tullut. Älä ota häntä enää. Nyt olemme hänestä vapaita. Saahan tuo Matti 10 paalia parireellä. Punnita saa ne Ylivieskassa kunnan vaakalla. Jos tilauksia ei tulisi kuin yksi kuorma, niin pane kumminkin kaksi hevosta, niin on parempi panna kuormaa. Toisen kuorman silloin saa myydä Wiitaselle tai sillä on ostajana Jaakko Lysti. Minä en tiedä varmaa, vaikka hän maksaisi rahan niistä Haapajärvisten heinistäkin, vaan ellei maksakaan, niin olisi paras pyytää vastaanottajaa maksamaa Wille Kalliolle Kansallispankkiin ja Iisakki käy sanomassa, että asia on näin hoidettu. Ota reippaasti vaikka 4000 kg haapajärvisten puolesta, jos rahat tulevat. Ehkä ei ole niin paljon paalitettuja vaan pane hajanaisia varalta. Silloin täytyy mennä viemään kaikilla hevosilla paitsi yhdellä, jolla ajetaan savia ja aamulla viedään maito meijeriin.— Jos savipaikka on kovin jäässä, että miehet nurraavat palkkaa, niin käske pistellä vain siksi kunnes tulen.Alkio on taas kotonaan. Eivät tahdo miehet pysyä käsissä. Kyllä opettajan perheen jäsenet ovat raukkoja, kun valehtelevat kaikkea. Eikö siellä ole niin reilua ihmistä, joka sille minun kummitytölleni sanoisi, ettei se turmele sitä tulijaa.
Jopa oli hauska, kun tyttöset paranivat taas. Se hiihto tekee niille kaikille hyvää ja savikololla käynti on sopiva matka. Onhan niillä nyt 4 sukset, että saavat sopivalla hetkellä joukolla mennä. Pahaa ei tekisi, vaikka aamuin illoin kävisivät. Kassakirjasta jäi pois se tohtorille menevä maksu. Ylivieskassa sain maksun niistä sotilasheinistä. Päivään sen annetuksi Nivalassa, kun oli siellä 2 pnä helmikuuta.
En nyt muista aivan tärkeää muuta. Tämän vastuksen varalta olen vaan tahtonut sinua valmistaa. Sydämelliset terveiset teille kaikille. Ei tekisi pieni hiihtoretki sinullekaan pahaa. Otapas käytäntöön savikololla käynti joka päivä, niin varmaan tekee hyvää. Sinulla on jo 4 kilpailukykyistä seuralaista. Pane tämä käytäntöön, niin et kadu. Se on toivoni! Muistutan kumminkin, etteivät yli voimainsa ponnistele. Warma, vakaa tahti ja reipas mieli. Sitä toivoo Isä”