Kirje 1920-10-9, Kotona

Rakkaimpani! Sunnuntaitervehdys ensin, sillä tulin juuri saunasta Kainon ja Katrin kanssa ja arvaat, että siellä oli hyvä olla. No niin me olemme nyt puhdistaneet pumppukaivon ja tukkineet niiden röörien päät, jotka ovat siinä kaivossa. Ja siellä kaivossa oli törkyä, kiviä, laudan kappaleita ja liejua niin paksusti, ettei rööriä näkynyt, vaan olivat sen liejun sisässä. Se nyt puhdistettiin aivan puhtaaksi. Katsottiin se alaventtiili. Siinä ei ollutkaan vikaa, vaan se oli ihme, miten sieltä senkin verran pääsi vesi tulemaan, kun se lieju täytti sen röörin pään. Nyt tehtiin vielä se varuste, että pantiin siihen röörin päähän semmoista messinkilankaseulaa, ettei sinne pääse kovin suuria lastuja, joita nyt löytyi pumpusta, kun Huippula sen avasi. Arvelet, että miten saatiin kaivo tyhjäksi. Ensinnäkin nyt on vesi alempana. Sitten työnjohtaja kävi tukkimassa sen joessa olevan röörin pään ja kaivon puolelle pantiin tappi. Mutta näistä varusteista huolimatta tuli vettä hurjasti, sillä vaikka kaksi miestä syyti, niin ei se paljon laskenut. Nyt täytyy etsiä taas keino, sillä vettä tulikin valtavammasti siitä röörinurkasta, sen vuoksi aukaistiin maata siitä kohti puitteen ulkopuolelta ja tukittiin se resulla. Se näyttikin heti auttavan. Meni siinä sentään aikaakin, kun kahvilta mentiin, niin kahdeksan oli kello, kun pumppu saatiin panna toimimaan ja nyt on se pumpannut koko päivän. Vettä kyllä tulee, kun vain moottori pyörii kovasti. Waan siinä taitaa olla jotain vikaa, kun se aina kääntyy tuulesta pois tai niin kuin vippasee. Tänään on ollut oikein navakka tuuli, joten olisi pitänyt tulla vettä, vaan sitä tulee niukasti. Ne määräämäsi puut noudettiin Mehtälästä, kunpa nyt vaan tulisi miehiä töihin. Niemelä ei ole käynyt katsomassakaan navettaa sitten kun lähti. Tulethan kotiin ensi sunnuntaina. Pistäydyn nupukan viereen Hyvää yötä.Sunnuntaiaamu
Kiitos lauantai-illan kirjeestä. Ei rakas Kyösti minä mene koskemaan semmoiseen omin päin, jota en ymmärrä. Huippula järjesti kaiken edellisenä päivänä ja silloin hän olisi laskenut vedenkin, vaan oli niin mieto tuuli, ettei pumppu nostanut vettä. Hän sitten sanoi, että vettä pitää ottaa silloin kun tulee. Ei hän jouda joka päivä käymään. Kun tuli niin annoimme pumpata. Emme sittenkään meinanneet vipua laskea vaan, kun Knuutin puolimmaisen tasaajasäiliön muhvi oli niin löyhästi kiinni, että sekin vuoti, vaikka vipu nostettiin ylös niin kuin Huippula käski. Anteeksi kun tämän kerroin niin vaillinaisesti. Ja mitä Iisakkiin tulee, niin hän joutui Huippulan hommaan, kun työnjohtaja oli hierottamassa. Sanoit, että olisit työnjohtajalla laskettanut ensi kertaan ne lattiat. Sen pyysin minä hänet tekemään, vaan hän sanoi, että jos olisi tasainen niin hän osaa, vaan kun veden menon vuoksi pitää olla kalteva ja kun isäntä on Niemen neuvonut niin hän ei rupea ja sanoi, että Iisakki on siihen paljon parempi. Pyysin eikös he yhdessä tekisi, vaan eivät tiedä isännän tarkoitusta mihin kohtaan veden meno tehdään ja minkälainen. Tämmöisen vastauksen sain ja niin on kaikki jäänyt kesken se minunkin. Nostatimme taas vettä, kun tuuli. Tuntuu, että pitää jotain korjata tuossa moottorissa, vaan missä lienee vika, sillä kyllä ainakin pitää olla kova tuuli, että vesi nousee. Wirtsan ajo käypi. Kiirehdin postiin Lämmin tervehdys omaltasi”