Kirje 1920-11-5, Kotona

Rakkaimpani! Arvelit Jaakon heti tulevan tänne käymään häntä ei ole näkynyt. Eikä Iisakkia ole näkynyt, joten en tiedä mitä hän nyt tuumii. Tänään, kun annoimme pumpata enempi säiliöön vettä niin taas tuli vuoto, vaan ei kait niin suuri kuin edellisellä kerralla, sillä nyt ei vesi tule koskaan kivijalasta vaan pienoisena virtana, Niin siinä taas ollaan samassa pulassa. Emme ymmärrä, mitä tehdä, sillä miehet tuumivat, ettei sementti enää tahdo kuivua eikähän sitä kotona enää olekaan. Tuumattiin, että jos pantaisiin pohja kuivista lankuista. Waan ei meillä ole kuivia lankkuja, vaan jos lainattaisiin joltakin ja annettaisiin sitten talvella tilalle. Sitten Toivonen käski sanoa, että Ylivieskassa maksetaan prässäyksestä 2 p kilolta. Ja hän tahtoi tietää mistä ensin säästetään. Lehmille on pian noudettava heiniä Mehtälästä, sillä maantien takana on kaikki ja nyt ajetaan Tammalasta.Minulla on vähän vilu. Luultavasti se johtuu siitä, että ilma vähän jäähtyy. On niin kummallista tämä meidän koettelemus, sillä tuntuu aivan niin kuin kaikki nousisi vastaan, vaan ei ole Jumala on aina johdossa, kaikki on Häneltä. Odotetaan tyytyväisenä, mitä tuleman pitää, sillä minä odotan vain aina uutta myrskyä, kenties olisin muuten liian onnellinen.
Pirttiperän Hildan silmän kipu sanotaan johtuvan aivoista ja hänet on määrätty 6 viikoksi sairaalaan. Ja äitikin kuului voivan huonosti. Eemeli on valittu Ukselaan? kunnankirjuriksi, hyvin hän on innostunut lähtemään sen yhteiskoulunkin vuoksi. Saa nähdä miten Hanna taipuu. Iidan kanssa puhuimme karjakon menosta vinttiin ja hän sanoi, että sieltä on niin vaikea käydä yöllä navetassa. Miten sovitte sen Toivosen kanssa. Lopetan tämän toivossa, ettei aina tarvitsisi huolista kirjoittaa. Kaipaava tervehdys omaltasi”