Kirje 1920-11-8, Kotona

Rakkaimpani! Kiitos kahdesta kirjeestäsi! Wesisäiliö on samalla lailla halki ja se kitti, joka siihen valettiin, jota toit muassasi murenee kaikki pois. Se on kovin haperaa. Nyt ovat miehet päättäneet, että pohja tehdään kahden tuuman kuivista lankuista eikä panna sementtiä vain riivataan hyvästi seinän vieret ja nurkat. Tämä teko säiliölle tuntuu parhaalta.Iisakki tuli sunnuntaiaamuna. Puhuin hänelle olostaan ja sanoi, että hän ei tahtoisi sitä toista saapasparia. Hän sanoi, etteipä ole enää suurta riitaa. En luullut, että hän saattoi niin ilkamoiden nauraa. Ja niin en voinut enempää puhua. Aamulla hän tuli kahville niin kuin muutkin, joten luulin hänen tarttuvan töihin ja käskin mennä myllylle, kun yöllä oli satanut kovasti, jos saataisiin yksikään säkki eläimille vaan ei saatu. Työnjohtajalle hän oli sanonut, ettei hän ole ruvennut ja hän meinasikin ajaa suoraan Ouluun eikä käydäkään täällä. Kysyin siitä kamarista niin työnjohtaja sanoi, ettei Iisakki taivu sillä hän oli heti sanonut, että hän siirtää sänkynsä semmoiseen paikkaan, joka ei ole välillä. Luulen tämän kaiken johtuvan siitä, että he eivät sovi keskenään.
Nyt kun on maanantai niin ei ole tullut yhtään miestä. Toivonen kävi Sarjanahteella kysymässä sitä Pääkön Johannan poikaa. Hän tulee tänne. T. lupasi 3000 palkkaa ja sitten samaten kuin muillekin. Näin mennä riepotamme. Isonkosken Jaakko tuli tänään puolen päivän jälkeen. Samppakin tässä on. Pyysi olla niin kauan kun mennään tyttöjä hakemaan, että pääsee siinä kyydissä asemalle, sillä hän aikoo rengiksi Haukiputaalle. Aivan tuntuu kun ei jaksaisi kaikkia palvella. Panen tämän postiin toivossa, että ensimmäinen kirje jonka saat on virkeämpi. Kaipaava omasi”