Kirje 1920-11-9, Helsinki

Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Kun talliin menevän johdon pää oli säiliössä auki, niin virtaa sieltä torven täydeltä siihen koloon, jonka Tölli on aukaissut, kuten jo sanoin edellisessä kirjeessäni. Sen tähden tuntuu minusta vähän pahalta, että te Iisakin kanssa ryhdyitte kokeilemaan laitteilla, joita ette tunne. Minulla oli aikomus se putki tukkia, kun kävin viime kerralla siellä vesisäiliössä, vaan ei ollut minulla tehtynä tulppaa. Ne kokoventtiilit ovat myös Huippulan ennen pumppausta laitettava. Hyvin ymmärrän Huippulan, kun hän ei ole luvannut teidän mihinkään koskea ennen tuloaan. Pahinta on jos kolossa on vettä vaikka säiliössä ei ole niin paljoa, että se ylettyisi tallijohdon putkeen. Silloin on asiat vähän hullusti ja silloin on juurivuoto pystypatsaassa ja pitää kaivaa sisältä. Tämä olisi onneton juttu. Mutta minä toivon, ettei näin ole asiat. Karvonen ja Huippula osaavat tämän arvostella ja siitä avatusta kolosta kuulee asian ymmärtävä onko pystypuun juuressa vuoto. Siksi kunnes saadaan tämä asia selväksi ei tule vesihuoneen lattiaan sementtiä laskea. Mutta etuhuoneeseen saa laskea kuten eilen neuvoin, jos se on aivan ilman. Kirjoitan tämän laskusta muutamia ohjeita Toivoselle. Ei pienet vuodot pöydässä ole aluksi odottamattomia mutta merkillisintä säätöjen vuoto. Nämä korjaa Karvonen. Wai niin vähän Wäinö panee työpaikalleen arvoa. en usko tuohon uhkaukseen eikä sitä saa uskoa. Onko tynnyriä pidetty joessa?Et saa antaa vaatteitani muuta kuin jos välttämätöntä huonomman niistä sinisistä takeista. Mutta sekin on otettava takaisin, että on toistekin antaa. Olipa hyvä, että turnipsin saitte ylös. Mehtälä ehkä tulisi nyt toimeen vakituisella väellä, jos Matti poika on siellä lisänä. Mutta jos lannan veto ja hajotus vaatii, niin voit Augustinkin panna. Mutta samat huolet ne on kotonakin, kun pitäisi perunamaille saada lanta. — Kyöstiltäsi”