Kirje 1920-12-7, Kotona

Rakkaimpani! ”Emme saaneetkaan nyt vielä sikoja lahatuksi, sillä sianlihalla täällä ei ole menekkiä, kun on niin suojat ilmat, etteivät voi ostaa kassaan. Kilohinta on 17 mk. Sen lupasi Niemeläkin, jos teemme laatikon, joilla hän kuljettaa asemalle. Waan minä en taipunut siihen, sillä kolmeen niin suureen laatikkoon menee kovin paljon lautoja ja nauloja. Hän aikoi tällä viikolla käyvän Rovaniemellä ja ensi viikon alussa käypänsä sanomassa, kun siellä kuulustelee. Myönnymmekö hänelle?Tämän päivän on työnjohtaja laittanut wirtsakaivon pumppua ja huomenna ruvetaan sitä ajamaan määräämiisi paikkoihin. Toivonen on kovasti hommassa, kun hänelle kirjoitit. Kyllä minun täytyy Hyvönen panna pois, vaikka onkin hyvä työmies, sillä kyllä se on karjakon kanssa niin ja näin se siveellinen elämä. Puhelin varovasti työnjohtajan kanssa, että panemmeko pois Hyvösen meidän kotirauhan takia tai oikeammin siveyden takia. Waan Toivonen vastasi, että minä en saa sitten rauhaa, se tyttö on semmoinen.
Tänään puhuin karjakolle paljon siveydestä ja siitä että me luotamme hänen siveyteensä, että olisi hyvänä esimerkkinä nuoremmille. Hän raukka aivan valehteli. Saa nähdä mimmoinen hän on. Uskotaan että se on vain höyryä, joka pian menee ohi. Markku tuli pyytämään saappaita. Se vanha suutari meni pois ja poika tuli tilalle lopettamaan työt. Kertulle pitää vielä tehdä yhdet kengät, sillä aina tähän asti on tullut liian suuret. Iisakillekin tehtiin jo saappaat. Jos me tämän viikon lopulle tai siihen asti kun minä lähden Ouluun, annamme olla vielä Hyvösen. Pellavat ja hamput pitää loukuttaa. Pääsetkö sinä Ouluun ja milloin, sillä minä menisin torstaina, että saisin hampaani korjauttaa. Sydämellinen tervehdys omaltasi”