Kirje 1920-3-18, Helsinki

Rakkaimpani! ”Sain lapsien päiväkirjat tänään. Kertulla oli paras todistus. Keskiarvo oli 8, Wienolla 7,7 Weikolla 6,4 Kertulla olivat numerot nousseet eikä mikään ollut laskenut. Wienolla olivat useat nousseet, mutta algebrassa, geometriassa ja kemiassa laskeneet. Weikon kesän vapaus näyttää uhkaavalta. Hänellä poloisella oli laskennossa ja ruotsissa 5 ja saksassa 4. Saksassa hän sanoi toivoneensa parempaa. Hänen luonteessaan on semmoista raukkaa, ettei hän ole kokeissa vapaa. Enemmän ihmettelen laskentoa, jota kaikki olemme osanneet. Mutta vastakohta mahtanee olla Kerttu. Häntä ei orjuus painane. Laulussakin sillä oli 10, Wienolla 9 ja Weikolla 8. Hän on kuin kala vedessä, vapaa aina. On sekin yksi Jumalan lahja. Tuossa on syksyinen kuvanne edessäni. Siinäkin hän katsoo kuin ilmestyksen näkisi. Kunhan ei tulisi hänen luonteeseen hölöä, kun hän on niin reipas ja avara. Lähetän heti kirjat ja kirjeen heille takaisin.Isänmaamme asiat näyttää hirvittävän uhkavalta. Wenäjän bolshevikit marssivat Suomen rajaa kohti ja pyrkivät saamaan valtansa alle ne Aunuksen ja Wienan pitäjät, jotka ovat olleet Suomen suojeluksessa. Parempi on olla taas arvostelemassa kuin vastaamassa. Ryhmä esti Raatikaisen menon hallitukseen. Minä ja 12 muuta äänesti menon puolesta, mutta Alkio ym. vastaan. Alkio näyttää katkeroituneen, kun on lehdessään puhunut yhtä ja toista. Minun suhteeni ryhmä on kieltäytymiseni jälkeen entistä parempi, sillä vastustajanikin kärsivät, kun tietävät kieltäytymiseni vaikuttaneen heidänkin rähinänsä ja epälojaalisuus. Pehkonen sanoi, ettei hän olisi ikänä tullut, jos olisi tiennyt lähtööni vaikuttaneen ryhmän epälojaalisuus. Hän sanoi suutuksissaan ryhmään, että jos olisi toinen aika niin hän pakkaisi kapsäkkinsä heti. Erichin hallitus saa monenlaista arvostelua, vaikkei ole vielä mitään tehnyt. Waltion virkamiehetkin kaikista ministeriöistä lausuivat valittelunsa lähdöstäni. Eilen kuulin ihmeellisen uutisen, että armeijan upseerien keskuudessa oli ajateltu minua sotaministeriksi. Se tuntuu melkein pilkalta, vaikka sanoivat suomimielisyyden ja armeijan mädännäisyyden olevan syynä. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”