Kirje 1921-2-26, Helsinki

Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Reunamuistutukseen vastaan eri kirjeellä. Ilmoita mitä hän siitä tuumi ja vastaa myös mikä sen tuloa odottaa. Ransua ja Ottoa emme ota urakkamiehiksi, sillä emme rupea evästämään sinne muutamaa miestä, vaan järjestetään niin, että saadaan sekin työ joutuin tehdyksi. Ottakaa siis miehiä kuten kehotin ja hevosia pannaan lisää työn kehityksen mukaan. Tuumikaa Toivosen kanssa ja järjestäkää asia. Sinne voisi mennä niin pian kuin miehiä saatte, sillä kevät rupeaa pian tekemään tuloaan. Kaikki reet on haettava kotiin Vehkalasta ym.Minä viivyn täällä noin kaksi viikkoa enkä voi tulla käymään siellä. Tiekokoukseen en pääse, joten se saa olla niiden harkinnan varassa. Jopa oli hirveä se Kivilahden kuolema. Tuntuisi yhä hirveämmältä, jos olisi tuon laitoksen omistaja. Minusta se laitos on aina ollut niin vaarallisen näköinen, etten koskaan viitsi viipyä siellä konehuoneessa. Isonmaan se on tahtonut jo kahdesti tappaa. Ainahan koneet ovat vaarallisia. Salanne ei ole vastannut. En ehdi enempää, kun pian juna lähtee. Kyöstisi”