Kirje 1921-8-10, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeistäsi. Kiitos, että olet niin usein kirjoittanut saamatta vastausta. Minä en ole oikein terve. Se vatsahaava on hiukan alkanut vaivata. Makasin nyt tiistai päivän kääreissä ja keskiviikkoaamuna en tunne ollenkaan tuskia, on vain hyvä olla. Siis luulen, että joudun pian ennalleen ja koetan elää säännöllisesti.Uudelle puolelle on rossi tehty ja Iisakki on sitä johtamassa. Nyt leikataan ruista. Eilen tulikin se kotivainiossa melkein leikatuksi siis tänään saavat mennä toiseen vainioon. Leikkaajia ei ole paljon ja ruis on laossa, ettei voi niittämällä ottaa. Työnjohtaja ei osaa leikata. Hän siis koetti viikatteella leikata. Harju oli ottanut ja Kivipelto sitonut. Niin kuin huomaat, on siinä työnjohtajan käytännöllisyys näkyvissä. En jaksanut tätä luulla, vaan täytyi pyytää työnjohtaja luokseni, vaikka makasin,vaan sievästi koetin sanoa, että sidotaan sitten jälestä päin. Sillä eihän yhden huonon niittäjän jälessä ole työtä sitojalle eikä oikein ottajallekaan.
Tänne tuli Ylivieskasta se Henna, joka meillä oli riihellä ja hänellä on 16 v oleva tyttönen mukanaan, joka on hyvin heikon näköinen. He leikkaavat talon ruuassa. Työnjohtaja kävi eilen tiistaina Mehtälässä ja sanoi siellä ohran joutuvan pian leikattavaksi. Muurari oli jo pitkänlaisesti muurannut sitä muuria ja Aksilan poika oli saven teossa niin kuin olit määrännyt. Ne Mehtälässä olevat lehmät olivat melkein kaikki ummessa, joten lehmien vienti sinne oli tarpeeseen.
Tyttöjä en ole puhutellut olostaan. Olga ei tiennyt oloaan varmaa, vaikka sanoin palkanmäärän. Karjakosta ei ole kuulunut mitään. On vähän paha, jos hän ei enää tule, sillä kohta alkaa varhasimmat poikia ja kenen näistä uskoo hoitajaksi. Olli meni jo pois, sillä hänen äitinsä oli mennyt Tornioon ja pyytänyt, että hän saisi puhella Ollin kanssa. Annoimme hänelle määräämäsi summan mukaan. Posti kait pian jättää. Woi miten hyvältä tuntuu, kun oma Wienomme huolehtii kaikesta. Koetan nyt elää sääntöjen mukaan. Käyn tänään maksamassa veron. Tänään haudataan Jaakolan Lisakin. Kaipaava tervehdys omaltasi”