Kirje 1921-8-12, Helsinki

Rakkaimpani! ”Wai jo taas mahalaukku pakkaa pettämään. Olen sydämestäni iloinen, ettei sitä pikkutuupelit ole potkineet puhki. Ole nyt todella varovainen ja anna päivittäin tietoja voinnistasi. Hakalaan ei olisi lainkaan tarvinnut omalla väellä mennä vaan järjestää se urakkamiehillä ja oman väen olisi pitänyt mennä Mehtälään. Maanantaina on kaikkien mentävä Mehtälään. Älä anna tässä perään. Tosin on paha kun muuri on muuraamatta, mutta toimeen on tultava. Siellä on käytettävä konetta milloin mahdollista. Menköön Weikko mukaan. Iisakki ei myöskään saa jäädä myllyn varjolla kotiin. Ottakaa kasakoita myös. Palkkaa maksetaan naisille 15 mk ja miehille 25 mk. Woisi viedä Tildan ja Maijankin sinne. Heinille niitä peltotilkkuja ei olisi tarvinnut muokata, kun meni niin myöhäseen, mutta jos on muokattu ja tulee vaan kunnollista niin kylväkööt samalla matkalla. Leikatkoon ohran siellä samalla, jotta saa sitten taas talon tyhjäksi.Sitten sama rynnistys kotona. Heinänsiemen ei joutune vielä. Warotan sen korjuusta. Kun saisit Junnun mukaan silloin, sillä siinä on suurista kysymys. Weikon täytyy olla myös mukana, sillä se on suuri tuki. Eikö Kivipellon saisin johtoon, kun on näitä töitä rinnalla. Waikka koneen kanssa T. on myös hyvä. Kun saisi semmoisen nousuhengen, niin menisivät ne pian. Ransun pitäisi vaan vakavasti aurata, ettei jäisi kovin syksyyn. Kirjoitan aurauksista työnjohtajalle, sillä pelkään väärinkäyttöjä. Ehkä huomiseen postiin jo saan ohjeita. Muista meitä ja hoida terveyttäsi sen mukaan. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”