Kirje 1921-9-13, Kotona

Rakkaimpani! ”Kirjoitan taas, joten saat nyt joka päivä kirjeen. Tämä tuo nyt sen tiedon, että älä osta remmin pätkää. Saimme sen Jyrkän myllyltä ja rukiit onkin niin puitu, ettei tiistaiaamuksi jäänyt kuin hyvin vähän. Ja kyllä oli hyvä, että pyrimme puimaan, sillä sunnuntai-iltana rupesi satamaan, ja satoi vielä maanantaipäivänkin, joten ei saatu pellolta niitä rukiita puiduksi. Myllyltä vain ajetaan ne toista sarkaa riiheen. Miten lienevät Mehtälässä puineet, sillä Kivipeltokaan ei nyt tullut kotiin, että olisi kuullut, mitä siellä on hommattu. Tosin heillä on aumoja siinä ryskyn luona, kun olivat kassaan vetäneet, vaan ei niistä ollut koko päiväksi puida. Harjukin on ollut tämän maanantaipäivän pois kotonaan. On kumma tuo Harju, kun ei edes sanonut mihin menee, vaikka oli toisille uhannut, ettei hän ole maanantaina riihessä. Siis riiheen täytyi panna Laitis Anna ja Maija Niilon kanssa. Kaurat täällä nyt on pelloilla. Kunpa tulisi kauniit ilmat, että saataisiin puiduksi. Vaikka meillä rupesi vesivoima loppumaan, joten kauroja ei olisi saatu puiduksi, jos vain vettä ei olisi tullut. Nyt ruvetaan vetämään ohran olkia tallin vinttiin. Ruumenia myös täytyy vetää myllyltä pois ja ajattelimme panna niitä tuohon turnes huoneeseen. Mitä mahtanet siitä sanoa, vaan kun ei tunnu olevan muuallakaan tilaa. Lopetan tämän ja kirjoitan aamulla. Hyvää yötä.Tiistaiaamu. Ilma näyttää selkenevän. Nyt ajetaan olkia ja kannetaan se myllyn paja ruumenia täyteen. Hietaa ei saatu, sillä kärryt olivat uponneet syvälle sinne niittyyn. Koleesta sitä tuotiin, vaan ei tiedä sopiiko se muuraushiekaksi. Pitäisi hakea järven takaa, mutta paikka kuului olevan jonku talon maata ja sitä täytyisi ensin pyytää ja kun sitäkään ei ole tullut ensin tuumatuksi, vaan onhan tuota nyt aikaa. Kaivaten omasi”