Kirje 1922-12-19, Kotona

Rakkaimpani! ”Tuntuu kuin olisi monta kuukautta, kun Sinulle kirjoitin. Nyt olemme kaikin kotona paitsi Weikko ja työnjohtaja, jotka jäivät Luikon kanssa Ouluun. Kyllä siellä on hevosia oikein runsaalla mitalla ja hevosten hinta elää. Tammoista ja ruunahevosista 4-5- talvisista tarjottiin 4500 ja 5000 ja orihevosten ostajia eivät sanoneet olevan ollenkaan. Nyt juuri kun lähdimme oli Luikolle ostaja, vaan emme tiedä miten kävi, kun hänen olisi pitänyt saada oma hevosensa myydyksi. Nyt tänään torstaina tulevat sieltä ja tähän mennessä ovat hevoskaupat tehneet.Rahasta meillä oli puute. Weikolle täytyi ostaa kengät ja kalossit ym. Sitten olisi pitänyt olla joululahjoihin rahaa. Toivon sydämestäni, että Luiko tuli myydyksi. Weikosta oli ensin paha sen myynti, mutta nyt hän oli sitä mieltä, että pitää saada myydyksi. En ole puhunut mitään Weikon asioista. Kerron sitten kaikesta kun tulet.
Oli hyvä, että ratkesi se virkamieskysymys. En ole ollenkaan seurannut lehdistä, joten en tiedä miten kaikki on mennyt. Kuule tuopas Kainollekin semmoinen lakki kuin Katrille. Sitten vielä pyytäisin Wienolle tummanpunaista leninkikangasta. Sitten makeisia kuuseen pitää myös tuoda, sillä meillä ei ole rahaa. Poikasille lahjaksi jotakin vielä. On kiire, että joudun järjestämään tätä veltostunutta elämää. Milloin pääset kotiin? Lämpöinen tervehdys omaltasi”