Kirje 1922-4-4, Helsinki

Rakkaimpani! ”On ollut niin tavattoman kiire, kun pääministerin tehtävätkin vähän lisäävät huolia. Lisäksi oli täällä puoluekokous kolmena päivänä, jossa myös täytyi puhua. Minä selostin sunnuntaina 1 1/2 tuntia viimeaikaisia toimenpiteitä maan hankinnasta tilattomille. Puhuin sydämestä sydämiin. Oli omituista, että miehien silmissä näkyi kyyneleitä, en tiedä miksi. Se oli ehkä suurin puhe, minkä koskaan olen pitänyt. Eilinen eduskunnassa, jonka näet HS, oli vain kaiku siitä, sillä nyt olin kovin väsynyt ja asema velvoitti puitteisiinsa.Yllätys on minulle niiden heinänsiemenien vähyys. Tosin saamme niillä 22.000 mk, joten oli hyvä, että otin ne mutta luulin enempi tulevan kiloja. Harju kuuluu ostaneen pienen talon ja pyysi takausta. Tietysti en rupea, kun on sukulaisia. Joko lienee rovasti kyllästynyt renkiinsä.
Onpa se hyvä, että meillä on sopu ja rauha väen kesken. Puhuit kotiintulosta pääsiäiseksi. Wielä en tiedä, voinko lähteä, mutta tietysti koetan ja luulen toisien järjestävän olonsa tänne, että pääsen. Kirjoita nyt usein, vaikken paljon kerkeäsikään kirjoittamaan. Eilen oli lex Kallio esillä ja keskusteltiin 5 tuntia. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”