Kirje 1922-4-6, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Wein Pohjolan pankkiin 10.000 ja ilman meijeritiliä on kassassa 18.000 mk. Vaan nyt lopetimme heinien myynnin, joten nyt supistuu. Jyviä moittivat liian kalliiksi, sillä ohratkin painoivat 65 kg/htl ja täältä kuuluivat saavan htl/50 mk. Sianporsaita pian tulee, mitäkähän otamme kappaleelta, sillä sianliha on tällä kerralla halpaa.12 mk/kg. Kysyntä on kyllä suuri, sillä tänne ei tunnu nyt tulevan kenellekään porsaita. On niin surkea, kun heinänkysyjiä on niin paljon ja täälläpäin ei ole suuresti antaa kenellekään.Talvi täällä on aivan täydellinen vielä ja tänään on oikein roskanen ilma. Miehet tyhjentivät sikakarsinat ja vetivät lantaa. Iisakki on kolmen miehen kanssa metsässä hakkaamassa niitä määräämiäsi puita. Työnjohtaja on ollut vähän lentsussa, joten hän ei kyennytkään metsään. Työnjohtaja sanoi, ettei meillä myydä mustia kauroja, sillä mitä on jäljellä, menee omiin tarpeisiin. Lauantaina ruvetaan sahamaan meidän puita, ei kumminkaan kaikkia sahata kerrallaan, vaan nyt ne Sarjanperältä vedetyt puut, jotka täytyi jättää jäälle. Työnjohtaja aikoo mennä järjestämään niitä puita, sillä sahaus alkaa jo 5 aamulla.
Tytöt ovat oikein kilttejä. Tänään olivat palvelustytöt pyykillä ja toiset auttoivat tuvassa, sillä laitoin leipomuksenkin vielä. Reippaasti he tekivät kaiken. Minulla olikin kasvot pöhössä, kun hampaani olivat niin kipeänä, joten olen ollut haluton mitään tekemään ainoastaan olen käskenyt tyttöjä. Kunpa sopusointu pysyisi kotonamme. Elin niin sinun lakiasioissasi, että aina luen sanomalehtiä. Pyydän taivaan Isältä, että hänen pyhä tahtonsa tapahtuisi. Lapset pääsevät keskiviikkona. Pääseekö isä meidän luokse?”