Kirje 1922-4-8, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Koetan päästä pääsiäiseksi, mutta en voi sanoa vielä milloin pääsen lähtemään. Arvattavasti torstai-iltana. Silloinhan on Weikkomme noutamassa. Takaisin tietysti pitää lähteä maanantaina. Puhun tästä jo tänään presidentille, kun menen hänen luokseen.Nyt olen saanut kokea pääministerin huolia. Kyllä siinäkin näkyy olevan yhtä ja toista. Eilen oli minulla kaksikin ikävää selvittelyä virkatoverieni tahdittomuuksista. On hyvä, kun presidentin kanssa voi jakaa surujaan. Toverit lienevät hyvin tyytyväisiä johtooni. Edusmiesehdokkaaksi on minua pyydetty useampaan vaalipiiriin, vaan tietysti en suostu muualle kuin omaan vaalipiiriin.
Jyvien hinnan määräsin korkean puoleisen, vaan tuskinpa sitä nyt laskemme. Älkää myykö mustaa kauraa, jos kulutus on tehnyt varastot pieniksi. Kultasäde kauran hinnan pidämme määräämäni suuruisena. Jos ohrat painavat 63 ja myytte 175 ht niin hinta ei ole kuin a 2:80 p/kg. Samoin meidän rukiit painavat 73 kg hehto joten niillekään ei tule kuin a 3:65 p/kg , jos otetaan 265 mk hehdosta, kuten muistelen määränneeni. Pidä huoli että on runsaasti silppuja tarjolla, jotta saatte myydä heiniä. Älä pidä rahaa takanasi niin paljon. Wie Pohjolan pankkiin, niin minä järjestän, kun tulen.
Lex Kallion käsittely edistyy nopeasti. Luulen sitä valiokunnan lieventävän. Minulle se on vaan hyvä, sillä tulevat sukupolvet tulevat minun nähneen pitemmälle. Kyllä se on laki, jota muistetaan aina. Kunpa näkisin sen tuovan siunausta tälle kansalle. Ulkomaan lähettiläätkin ovat siitä pyytäneet kappaleita, joita ovat lähettäneet kotimaahansa. Ja se onkin erikoinen siinä, ettei se jäljittele minkään maan agraarilakeja. Se on meidän oloja varten. Monet oppineet jopa asutushallitus ovat noloja, kun ajan sen läpi eduskuntaan, vaikka kaikki koettivat todistaa sen epäkypsyyttä. Tämä johtui siitä, ettei meillä koskaan suurta asiaa ole ajettu läpi ilman komiteaa. Nyt on se eduskunnassa ja tiedän sen lakina koetuksen kestävän muodon ja sisällön puolesta paremmin kuin monen komitean työn. Olisin heikentänyt asemaani ja työtäni, jos suostuin noihin neuvoihin.
Muutamat virkatoverini ovat sanoneet, ettei kukaan muu heistä olisi saanut sitä läpi, kun presidentti, pääministeri ja oikeusministeri sekä pari muutakin vastustivat sen antoa tälle eduskunnalle. He koettivat minua taivutella, vaan minä puskin vaan eteenpäin. Olen jo ennen sanonut, että tuntuu kuin virstantolppa olisi tullut tieni oheen nämä lait saatuani eduskuntaan. Mutta minähän olenkin jo vanha mies, sillä maanantaina täytän 49 vuotta. Voi kun saisin siellä kotona vielä myllätä ja järjestellä lapsiemme eteen. Mutta kaikkiallehan ei kerkeä. Se osa on jäänyt sinulle. Toivokaamme, että yhdessäkin vielä voisimme siitä järjestellä. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”