Kirje 1922-4-9, Kotona

Rakkaimpani! ”Onnea. Korkeinta Onnea isälle syntymäpäivänään. Vuosia on kertynyt jo monia, jotka olet sivuuttanut. Korkein yksin tietää, mitä taistelusi ja ristiriitasi ovat olleet. Miten olet ne voittanut. Mitä tuskaa ne ovat tuoneet. Mutta sitten tulee tyyni rauhan aika. Tuntuu, että kaikki ristiriidat on voitettu ja minua ei masenna enää semmoiset asiat. Mutta ristiriidat tulevat repeilevät ja masentavat. Ne muovaavat. Taivaan Isä antaa ne meille tulla, että tulisimme paremmiksi. Eläthän yksin. On asioita, joissa kukaan ei voi seurata sinua. Mutta yksi näkee. Hän seuraa sinnekin. On niin turvallista, että hän seuraa sinuakin. Toivon, että aina vain näkisit, että olet Jumalan käskystä siinä, missä olet niin kuin me kaikki olemme. Mutta sinulle on Jumala antanut enempi, olet joutunut näkysälle, etualalle. Se on raskasta, se on vastuunalaista. Sen tähden täytyy pyyntösi olla Taivaan Isälle, että Hän johtaisi sinua. On niin kumma ajatella, että olemme täällä vain hetken ja sitten menemme—Mihin?—Isän toiseen kotiin täydellisempään. On niin turvallista luottaa tähän. Kuolema on vain portti, jonka läpi menemme. Isän toiseen kotiin mennään sinne yhdessä, mennään kaikin. Tätä toivon ja pyydän nyt sinun syntymäpäiväonnitteluissa. Niin Hän pyhä Isä johtakoon sinun toimiasi, niin että tässä maallisessa isänmaassa saisit täytetyksi sen, mikä sinun tehtäväksi on määrätty, ettei siellä mikään harha-askel veisi väärään. Aina parhainta aina korkeinta etsi. Lämpöinen tervehdys omaltasi”