Kirje 1922-5-5, Kotona

Rakkaimpani! ”Kävin Mehtälässä. Siellä sahattiin ja laitettiin hirsiä kivijalan päälle. Ne sahamiehet ovat omassa ruuassa, eivät olleet ruvenneet talon ruokaan, vaikka minulle lupasivat. Tämän viikon he kait ovat eli saavat ne suuret puut sahatuksi. Kampsulasta tykkäsin heti, sillä hän kiirehti työhön lähtöä.Nyt on niin hullusti, että Raudasmäen sillan tällä puolen on katkennut tie niin leveästi, että täytyi veneellä kulkea ja Kivipeltokin tuli Kestikievarin kyytillä siihen asti ja meidän mentiin hevosella vastaan ja vietiin toverinensa Mehtälään. Täällä on niin kova tulva, ettei muisteta pitkään aikaan olleen. Meidän pyykkituvan lattialla on paksusti vettä. Latoja on mennyt ihmisiltä. Kertoivat joella menneen 6 latoa peräkkäin yhtenä jonona, mihin lienevät pysähtyneet meidänkin. Työnjohtaja kävi katsomassa ja sanoi, että vesi on melkein pappilan luona, joten ei sinne pääse tarkastamaan Suvanto on veden vallassa ja Korkalaisen talo myöskin. Pappilan puutarhaan saakka on joki leveä. Jyrkän myllykään ei pyöri nyt, kun vesi on konehuoneessa. Maliset ovat kokonaan erotetut, vene on sielläkin vain varana. Pakolan isäntä on soittanut kirkolle, että diplomaattiset välit ovat katkenneet, sillä se kuului olevan aivan veden vallassa. Weimme Mehtälään 3 lehmää, kun sinne tuli niin paljon väkeä. On kiire taaskin postiin. On ikävä. Milloin tulet? Lämpöinen tervehdys omaltasi
JK. Saunata emme saata, jos ei vain vesi alene äkkiä.”