Kirje 1923-1-6, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Tuntui vähän ikävältä, kun et tullut kotiin tai et päässyt kotiin, vaan onhan lapset nyt kotona, niin ei sovi valittaa. Tohtorinna kävi tänään katsomassa josko olet kotona, joten he silloin saavat vieraita. Pyysi, että kun tulet kotiin, niin tulisimme heille vieraaksi. Anni lähtee nyt sunnuntaina kotiinsa ja menee postin kyydillä asemalle.Nyt tahtoisimme tietää milloin isä tulee kotiin, että Anni pääsisi tänne samassa kyytissä. Muuten hän järjestää niin, että tulisi torstaina. Lapset leikkivät tuvassa. Sieltä kuuluu aika pyräkkä. Mukana ovat Wieno ja Weikko ja Tikan Toivo sekä Niilo. Weikko aivan täydellisesti uskoo, ettei hänen tarvitse enää mennä kouluun. Kun luin hänelle isän epäröinnin siitä viime kirjeestä Weikon kouluun lähdöstä, niin näin, että se järkytti häntä sydän juuria myöten. Kyllä se taitaa olla niin, että hänen koulunsa tällä kertaa saa päättyä, vaikka onhan kummallinen teko, kun on niin vähän aikaa sinne 5 luokkaan.
Täällä mennään vain aika huristamalla. Tytöt ei vain oikein pysy 8 lukumäärässä, kun Martta tuli kotoaan niin kohta tuli Allin olkapäähän paise, joten täytyi turvautua lääkäriin. Nyt kun Alli pääsi navettaan tuli Laila sairaaksi ja makasi 2 päivää. Laila oli tänä aamuna lypsyllä, vaan nyt lähtee Anni pois. Nukuttaa, lapset vielä leikkivät, olisin niin mielelläni pistäytymässä toiseen sänkyyn, vaan näinhän on parhainta. Hyvää yötä. On niin ihmeellistä Sinun siellä olosi. Olet ase Korkeimman kädessä. Lämpöinen tervehdys omasi”