Kirje 1923-1-9, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Weikko täällä on ollut niin kovassa hammastaudissa, että täytyi käydä lääkärillä otattamassa pois ja hampaan juurella olikin jo mätä. Lääkäriltä tultua hän meni heti nukkumaan, kun oli kaksi yötä valvonut.Miehet ovat ajaneet karia. Niitä meidän hirsiä on saatu Sarjaperällä kaatamaan Toppilan vävy. Kaarlelan miehet olivat ennättäneet mennä tukinajoon. Työnjohtaja kertoikin, että Sarjakylästä oli menty tukinajoon melkein joka talosta. Tälle Toppilan miehelle täytyi maksaa kannosta 2:25 mk. Työnjohtaja sanoi, että ruvetaan ajamaa heti ensi viikolla näitä puita sahalle. Weli Juho kävi täällä eilen leikkaamassa nahkoja ja hän sanoi, että se osuuskaupan pieni rakennus puretaan ja se viedään Sarjanperälle Maliniemen luo. Ja hän kehotti meitä ottamaan sen vedon sinne, kun siinä menisi aina mennessä kuormat. Tästä en ole vielä puhunut työnjohtajan ja Weikon kanssa, joten en tiedä mitä he sanovat, mutta minusta tuntuisi se sopivalta vähän tienata. Sano heti mielipiteesi ja laskelmasi mitä kuormalta otetaan. Emäntä Ängeslevä pyysi, että voitko auttaa hänen asiassa. Hän pyysi ilmoittamaan minun, ettei rasittaisi Sinua raskaassa työssäsi.
Konsulentti Kolilta sain kirjeen, jossa hän kertoi, että Louhela syyttää häntä laiskaksi ja kirjallisten töiden laiminlyömisestä. Tämä kirje on siitä omituinen, että pyydetään karjanhoitoharjoittelutiloista todistusta onko hän laiminlyönyt tehtäviään ja käsketään heti vastaamaan allekirjoittaneelle ja allekirjoitusta ei olekaan. Siinä ei ole mitään nimeä vaan käsiala on Kolin. Ja minun täytyy sanoa, että meidän tyttömme eivät saaneet 9 päivään ainettaan ollenkaan, tottapa saivat sen Louhelalle, kun pystyi siitä muistuttamaan. Ne koelypsykaavakkeet tulivat viime keskiviikkona, joten sitä muistutusta ei tarvinnut antaa. Täällä on huonot kelit, kun pyryn jälkeen alkoi kylmätä ja siinä uudessa lumessa on reki niin kuin tervassa.
Rovasti kuului siellä Waasassa olevan kovassa kuumeessa, joten luullaan ettei hän sieltä elävänä palaa. Matero haudattiin ja mehän olimme Weikon kanssa hautajaisissa ja niin pantiin kupariarkku hautaan, joka on ollut kolmattakymmentä vuotta odottamassa. En jouda enempää, sillä olen lapsillekin kirjoittanut. Jumala Sinua suojatkoon”