Nivala 10/XI 23 ”Kiitos kirjeestäsi. Tuntuu aivan mahdottomalta tulla toimeen noiden harjoittelijoiden kanssa ilman koulun käynyttä karjakkoa. Lähetän tämän talousseuran kirjeen, että näet miten he ovat ahtaalla myöskin. Meille tulee liikaa naisväkeä, sillä Lempi rupesi kiusaamatta. Mutta yksi asia on pelättävissä, että tuo meijeri pannaan seisomaan, kun maito vain vähenee.Olen kutsunut muurari tulevaksi viikoksi, että hän korjailee noita meijerin puolen takkoja, ettei tule hätä jos meijeri suletaan. Perjantai-iltana tuli viimeinen tyttö Martta Hautala. Hänkin on iso vankka tyttö. Pienoinen koti, josta miniä oli aikonut Canadaan miehensä luo ja sen vuoksi hänen ei olisi sopinut tulla, kun äiti jäisi yksin. Matkasta ei tullutkaan mitään ja niin hän pääsi tänne tulemaan.
Täällä on kovasti jäätänyt ja arvaat miten kova keli on. Kusti tuli taas työhön. Eihän sitä tiedä mikä otus hänkin on. Ei nyt tarvitsekaan paljon miehiä, kun ei pystytä juuri mihinkään ajoihin kunhan saataisiin tärkeimmät ajot, ettei värkit särkyisi. Työnjohtaja lähti ja sanoi hyvästi niin kuin lomalle lähtiessä. Suutareita saamme kolme Alamaalta. Tulimme Katrin kanssa juuri saunasta. En mitenkään tahtoisi uskoa, että Sinä olit viime lauantaina kotona. Lähdemme nukkumaan. Jumala kaikessa kanssamme omasi”