Kirje 1923-4-17, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Käyttäkää nyt tarmokkaasti hyväksenne sitä takatalvea ajoihin nähden. Ota selvää onko sitä lantahuonetta varten tarpeeksi värkkiä. Lantaa tulisi nyt tarmokkaasti ajaa. Kun hevosia on vähän niin ajata lähelle siis Takanevan taka ja Tammalaan ja pari luomamiestä. Silloin käy se nopeasti. Mehtälässä pitäisi hakata riukuja ja siirtää taloon aitojen rakentamista ja lautalatojen kattamista varten. Myös olisi hyvä hakata heinäseipäitä varten kyllin vahvoja seipäitä. Jos tulee pitkä kevät niin saisivat harjoittelijat tehdä näitäkin. Mutta vielä terotan, että ne pitää olla vankkoja, sillä kelvottomista on vaan tekovaiva. Traktorin sihdin panen nyt tulemaan Ylivieskaan. Mukana seuraa vastaanottolippu. Tämän takia ei viitsi mennä asemalle, joten tuota se postilla. Ei paina kuin 10 kg.Rehtori sähkötti minulle illalla, että Wieno on päässyt ruotsissakin, siis kaikissa tähän saakka. Nyt on siis saksa vain jäljellä. Muistaakseni ne pääsevät nyt neljällä aineella enkä sitä paitsi pelkää, etteikö Wieno saksassakin selviäisi. Kuten näet en ole yhtään Wienoa epäillyt, koska on aina rehellisesti omin avuin kulkenut. Pelkkänä hermostuneisuutena pidän ainekirjoituksen tulosta, jota sitäkään en huonoksi usko. Saat myös sanoa hänelle, että turha on ryhtyä numeroitaan parantelemaan ja rääkkäämään itseään, jos kerran läpäisee, sitten ei ole suurta merkitystä vastaiselle toiminnalle. Jos kumminkin matematiikka jäi 6 niin sen saisi korjata. Mutta yleensä on otettava asiat kylmästi ja harkitusti. J.W. Snellmann tuli ylioppilaaksi muistaakseni 14 äänellä ja eräs Melardi sai 43 ääntä eikä tullut miestä.
Huomautan vieläkin, että hevosia nyt käytettäisiin kelillä tarmokkaasti, ettei tarvitsisi kiskoa sitten sulalla. Kivipellolle lähetin Kurkijoelle 1000 mk. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”